Biljardi on maskuliininen juttu. "You need balls to play this game", kuuluu teräväkielinen slogan, jolla myydään uusiseelantilaista, biliksen ympärillä pyörivää buddy-elokuvaa Stickmen. Kahden sentin käsikirjoituksella operoiva, yritteliäästi keikaroiva tarantinolais-guyritchieläinen viilettely sekoittaa kuluneesti väkivaltaa ja uhoa, ihmissuhdepolemiikkia ja löyhää läppää sekä seksiä ja ornamentaalista flirttiä. Sille voisi iskeä silmää humalassa; todennäköisesti elokuva komppaa mallikkaasti krapulakaljain kaatoa tai perjantai-iltain avausaskelia, ehkä erityisesti jätkäporukoissa. Näihinkin yhteyksiin tosin löytyy huomattavasti tyylikkäämpiä filmejä, Barfly nyt ykkösenä: "To all my friends!"
Koska biljardinharrastajat lienevät elokuvan potentiaalista katselusakkia, on todettava, että Stickmenin tekijät eivät ymmärrä lajin viehätysvoimasta juuri mitään. Tästä saadaan visuaalista todistusvoimaa jo filmin alkumetreillä: kepin suunnatessa kohti lyöntipalloa, elokuva leikkaa jo siihen kippoon, johon toinen pallo putoaa. Ratkaisu on typerä. Lyöntejä ei nähdä kokonaisuuksina, alusta loppuun, hypnoottisina liukuina rauhoittavan vihreällä kankaalla, vaan musiikkivideoiden hengessä, kuvasarjojen rytmiin keskittyen. Ohjaaja pitäisi kuskata kouluun oppimaan Scorsesensa. Tai vaihtoehtoisesti Rosseninsa, joka ei tietenkään tähän raflaavaan henkeen yhtä hyvin sopisi (vielä mustavalkofilmiä!), mutta jonka kautta olisi tajuttavissa jotain siitä magnetismista, joka liittyy henkilöhahmojen sieluntilojen hahmottamiseen sekä itse pelin merkitykseen dramaturgisena, jopa mentaalisena ruorina, paratiisin ja helvetin välisen kamppailun kenttänä. No, ei ehkä krapula-aamuihin, mutta yhtä kaikki, Stickmen on kerronnaltaan sangen köykäinen juttu, liian pitkä, liian trendipyrkyri, liian amatöörimäinen.
Filmi omaa kyllä ansionsakin, ja nyt valutaan kohti tyhmien vitsien, miesten välinpitämättömän pillujahdin, dokaamisen, verenmaun ja rahakuumeen kiehtovaa suota. Kolme päänäyttelijää ovat melko hyviä, luuseristi lungeja heppuja. He muodostavat Stickmen-nimisen pooliporukan, joka saa tilaisuuden osallistua isoon underground-turnaukseen. Undergroundissa liikkuu takuuvarmaa underground-populaa luita ruhjovista machogangstereista räikeisiin homotyyppeihin - jotka eivät tietenkään mitään pelata osaa - sekä kovaa kepittävästä pappikaksikosta kahteen hemaisevaan misukkaan, jotka nähdään myös petihommissa sankareidemme kanssa.
Kalja virtaa, sängynjouset natisevat, bilispallot napsahtelevat, shakesbeeria runoillaan ja lopussa kainalossa hehkuvat voittosumma ja naiset. Siis feministien elokuva.
DVD / kuva: 16:9 anamorfinen widescreen; ääni: Dolby Digital 5.1; Extrat: tekijöiden esittelyt, kulissien takana, traileri.
Seuraava:
40 päivää ja 40 yötä
Arvostelu elokuvasta 40 Days And 40 Nights / 40 päivää ja 40 yötä.
Edellinen: Valkokankaan lemmikit
Arvostelu elokuvasta America''s Sweethearts / Valkokankaan lemmikit.