Elokuvassa Siviilirohkeutta John Travolta esittää pienen, mutta menestyneen vahingonkorvauslakifirman juristia, Jan Schlichmannia. Kollegoidensa silmissä vahingonkorvausjuristit ovat alinta mahdollista alan kastia, häikäilemätöntä porukkaa, joiden ainoana motiivina oikeuden toteutumiselle on raha. Schlichtmann sopiikin hyvin tähän muottiin, hän on Bostonin tavoitelluin poikamies ja nauttii yltäkylläisestä elämästään. Keinot mukavan elämän ylläpitämiselle ovat yksinkertaiset: firma ottaa hoitaakseen vain varmoja nakkeja - juttuja, jotka voitetaan ja joista saadaan paljon dollareita.

Siviilirohkeutta-elokuvaa on mainostettu tositapahtumiin perustuvana trillerinä. Aineksia jännitysnäytelmään saa tarinasta kuitenkin etsiä. Schlichtmannin lakifirma ottaa edustettavakseen tapauksen, jossa haetaan syyllistä pikkukaupungin lasten leukemiakuolemiin. Syyksi epäillään läheisen tehtaan jätteillään saastuttamaa juomavettä. Tapaus on vaikea, koska selviä todisteita veden saastumisesta ei ole. Jälleen kerran firma vainuaa tilaisuuden ansaita rutkasti rahaa, koska vähäpätöisen pikkupaikkakunnan tehtaan omistaa amerikkalainen elintarviketeollisuusjätti.

Aiheestaan huolimatta elokuva ei erityisesti vetoa tunteisiin, vaikka voisikin herkutella enemmän leukemiaan kuolleiden lasten kustannuksella. Näin ollen se ei luultavasti tyydytä liikuttavien ja kyyneliin herkistävien tositapahtumiin perustuvien inhimillisten draamojen ystäviäkään. Suurin osa elokuvan kohtauksista käydään oikeussalissa tai neuvotteluhuoneessa. Syytetty elintarvikejätti on saanut näyteltäväkseen pahan osan, sillä yhtiö ei välitä yksittäisten ihmisten kärsimyksistä maksimaalisessa voiton tavoittelussaan. Travolta on elokuvan hyvä mies, mutta tämäkin on hieman kyseenalaista, koska lakifirmalle jutun ajamisessa tuntuu olevan kyse vain ja ainoastaan rahasta, Schlichtmannin tekemättä poikkeusta. Ainekset tylsään oikeussalidraamaan ovat valmiina.

Kokonaisuudessaan elokuva tuntuu hyvin rutiininomaiselta. Kukaan näyttelijöistä ei yllä muita korkeammalle suorituksessaan. Itse asiassa kaikki hahmot jäävät persoonattomiksi ja pinnallisiksi. Katsojalle ei anneta ketään, johon samastua tunnetasolla. Elokuva yrittää hahmottaa yhden ihmisen taistelua oikeuden puolesta, ainakin nimestä voisi näin päätellä, mutta epäonnistuu siinäkin. Lähinnä tarina koostuu eri osapuolten oikeussalikikkailusta ja oikean kysymyksenasettelun vaikutuksesta lopputulokseen. Alituisesti korostetaan myös lakifirman juttuun menettämää rahamäärää, ja se tuntuukin olevan suoraan verrannollinen juristien tuntemaan empatiaan ja auttamisen haluun puolustettaviaan kohtaan.

Elokuvan tarina on suoraviivainen. Minkäänlaista yllättymisen tunnetta ei katsojalle suoda koko leffan aikana. Elokuvassa ei tapahdu mitään hämäräperäistä, siinä ei käytetä väkivaltaa eikä harrasteta seksiä. Ihmissuhteet ovat vain ammatillisia. Mistä siis nimitys trilleri? Entäpä elokuvan korkea ikäraja 12-vuotta? Tämä ei tunnu edes mainostajien tempuilta vaan suoranaiselta katsojien huijaamiselta. Lopussa katsoja voi vain haukotustensa lomassa todeta, että kaipa siellä Ameriikassa taas oikeus toteutui ja kaikki on taas oikein "all right".

*
Arvostelukäytännöt