Sinussa on se jokin kotikatsomo

Yleensä teinielokuva on lajityyppi, jolle on väistämättä sallittava tietty haparoiminen, yksinkertaisuus ja mahdollisuus täydelliseen ennalta arvattavuuteen. Oikeat parit löytävät toisensa ympäröivistä vastuksista piittamatta ja ilkeilevät koulutoverit saavat lopulta ansioittensa mukaan, aina ja joka kerta. Jos näitä perusrakenteita ryhtyy oman mielensä mukaan horjuttamaan kyseenalaistamalla niiden mielekkyyden, saa samassa silmänräpäyksellisessä heittää hyvästit edes miedosti miellyttävälle katselukokemukselle. Teinielokuva on aina hyvin hauras, niin pelkästään katsottavana kuin arvostelullisesti ruodittavanakin.

Tästä huolimatta voi lähes ilman henkisiä tuskankouristuksia todeta, että Robert Iscoven ohjaama Sinussa on se jokin on epäonnistunut teinikuvaelma. Se ei välttämättä ole kauhean pitkästyttävä elokuva, ei liioin jaarittelevakaan. Pikemminkin se on kiusaannuttava katselukokemus. Kun elokuvan syvimpänä tarkoituksena lienee ollut luoda herkkää, välillä roisimpaakin komediaa, katsojana on erityisesti elokuvan alussa helppo olla vakuuttunut siitä, että kohta naurattaa, nauraa. Kun sitten tulevatkin kyyneleet silmiin - epäuskoiset ja paheksuvat ja vastenmielisyyden esiin manaamat - ei voi olla huokaisematta. Sinussa on se jokin ei viehätä.

Elokuvassa koulunsa eittämätön johtajahahmo Zack (Freddie Prinze Jr.) joutuu kauniin ja kopean tyttöystävänsä (Jodi Lyn O’Keefe) hylkäämäksi. Varjellakseen mainettaan Zack suostuu vedonlyöntiin, jonka mukaan hänen tulee tehdä hyljeksitystä Laneystä (Rachael Leigh Cook) päättäjäisten kuningatar. Zackin herkeämättömän piirityksen tuloksena Laney vaihtaa silmälasinsa piilolinsseihin ja muuttaa kampaustaan, minkä seurauksena Zack luonnollisesti alkaa huomioida näin syntyneen kaunottaren aivan uudella tavalla.

Sinussa on se jokin on sisällöltään kuin mitä haurainta puuteripilveä - kielikuvan kielteisimmässä merkityksessä. Jo elokuvan alkuasetelma lyö säpäleiksi koko sen odotettavan fiktiivisen maailman, kun katsojan pitäisi ymmärtää, miksi elokuvan alun varsin sievän ja viehkon Laneyn pitäisi muuttua vielä sievemmäksi ja viehkommaksi tullakseen hyväksytyksi koulunsa julmissa sosiaalisissa ympyröissä. Elokuvan polttavimmaksi kysymykseksi nouseekin, miten Laney lopulta saattaakin ihastua Zackin kaltaiseen ilkeän ikävystyttävään hahmoon. Tilanne näyttäytyy todellisena mysteerinä, joka ei oikeastaan ratkea edes elokuvan päätyttyä.

Elokuvan ainoa ansio on siinä, että se tuo omalla typerryttävällä tavallaan esille amerikkalaisessa yhteiskunnassa erityisesti vallitsevan sosiaalisen hyväksynnän hurjan tarpeen ja tavoittelun. Ilmeisesti Sinussa on se jokin yrittää viestittää, että sisäinen kauneuskin saattaa joskus olla tärkeää, jopa ratkaisevaa. Onnistuuko se sitten tässä? Pystyykö se tähän, kykeneekö se?

Ei.

ks. ensi-ilta