Vedosta menee viisaskin vipuun

Kesätauon, joka mielestäni on elokuvissakävijöiden kiusaamista huonoilla, jo kauan teatterilevitystä saaneilla elokuvilla yhdistettynä vähäisiin näytöksiin ja teatterien kesäisiin sulkemisiin - mikä on täysin markkinoiden manipuloimiseksi luotu ilmiö - jälkeen teattereihin tulee mitä monituisimpia ensi-iltoja. Katsojaa hemmotellaan alkukesän kuivuuden jälkeen suorastaan runsaudenpaljoudella.

She’s All That kertoo fiksusta, komeasta ja suositusta miehenalusta, Zack Tylerista, joka jenkkiläisen kevättauon jälkeen saa tietää olevansa tyttöystävänsä dumppaama. Asiasta suivaantuneena hän päättää lyödä vetoa, että saa kenestä tahansa tytöntylleröstä tehtyä koulun halutuimman naisenpuolikkaan. Vedon kohteeksi joutuu taiteeseen hurahtanut ja sisäänpäin kääntynyt, falafeleita paikallisella kebabkiskalla tarjoileva Laney Boggs. Zack siis huomaa itsellään olevan melkoisesti työsarkaa. Hiljalleen tyttötoukasta alkaa perinteisten kuvioiden mukaisesti kuoriutua todellinen perhonen, joka alkaa lepattaa Zackin päivä- ja yöunissa.

Keskinkertaisuuden riemuvoitto

She’s All That ei ole kaksinen elokuva. Se alun lupaavuuden jälkeen menee uskottavuuden tuolle puolen pysyen kuitenkin runsaasti ennakoitavuuden puolella. Toisin sanoen: se ei sykähdytä. Onhan siinä varsin edustava näyttelijäkaarti, Zackia esittävä Freddie Prince Jr. on varsin komea ja itselleni elokuvan toisen valopilkun tarjoillut Rachael Leigh Cook on todella söötti. Näytellä he eivät kyllä osaa, mutta kuka siitä nyt välittää

Sivuosiin olikin sitten saatu jo hieman erilaista kaartia vaihdellen Anna Paquinin loistavasta työstä täysin mitättömässä ja huonosti kirjoitetussa roolissa Macauley Tylerina aina amerikkalaisen hömppäsoulin teinikunkku Usheriin, joka koulun tiskijukkana onnistui aina sellofaanille heijastuessaan saamaan aikaan samanlaisen tunteen, joka tulee kun liu’uttaa teräasetta liitutaululla, tiedättehän.

Kaikestä jää kuitenkin tunnelma, että elokuvassa olisi oikealla ohjauksella ollut paljon enemmän. Nyt ohjaaja Robert Iscove, joka tekee tässä elokuvassa laajakangasdebyyttinsä, on päätynyt tarjoilemaan alun muutaman oikean oivalluksen jälkeen ainoastaan jähmettyneitä tilanteita, joissa kaikilla, eikä vähiten katsojalla, on nolo olo. Elokuva keskittyy kuvaamaan turhaa ihmissuhdehömppää ja poistuu aluksi aloittamaltaan tieltä elämässä tehtävien valintojen vaikeuden kuvaamisessa. Tätä tietä olisi ollut parempi kulkea, koska sillä on enemmän mahdollisuuksia. Siinä sitä valinnan vaikeutta.

Taistelua teinien rahoista

Elokuvien todellisen invaasion ovat nyt tehneet teinit. Talousasiantuntijat ovat havainneet, että nuorisolla on ostovoimaa ja halua käyttää rahojaan mm. elokuviin. Elokuvia onkin viime aikoina tehty runsaasti nuoremmalle kohderyhmälle. Näistä elokuvista ainoastaan Screamit ovat onnistuneet nousemaan tietylle hyvien elokuvien tasolle, muut ovat pääasiassa päätyneet esittelemään nuorten näyttelijöiden rintojen väliä. Mutta mitä sen on väliä, kunhan rahaa tulee

Mutta käsittämätöntä on se kyvyttömyyden määrä, joka näihin elokuviin tunnutaan panostavan. Jos teinien halutaan käyttävän rahansa näihin elokuviin, miksi ei sitten tehdä niitä hyvin. Mielestäni She’s All Thatin kaltaisen hömpät ovat suorastaan loukkaus kaikkia teinejä kohtaan - uskokaa tai älkää, olen itsekin ollut sellainen. Ne loukkaavat teiniyleisön älykkyyttä. Kaikki tämä voitaisiin tehdä niin paljon paremmin.

Bongareille tiedoksi: Sarah Michelle Gellar ( a.k.a. Buffy) näkyy elokuvassa noin kolmen sekunnin ajan pizzaansa palauttavana tyttönä. Ja kyllä tässä elokuvassa on Sixpence None The Richerin hitti Kiss Me.

Arvostelukäytännöt