Silminnäkijä kotikatsomo

Ohjaaja Peter Yates sai mainetta Steve McQueenin tähdittämällä Bullitt-rikoselokuvalla (1968), mutta sen jälkeen Yates ohjasi lähinnä rutiininomaisia teoksia, joiden myyntiversioiden kansissa yleensä lukee maininta Bullittista. Niin tässäkin tapauksessa.

Silminnäkijän miespääosassa oleva William Hurt esittää hyväntahtoista mutta luonteeltaan häilyvää Vietnamin veteraania Daryllia, joka työskentelee talonmiehenä. Samassa talossa asuva vietnamilainen liikemies murhataan, ja paikallinen tv-media innostuu aiheesta. Tv lähettää paikalle tähtireportterinsa Tonyn (Sigourney Weaver), johon Daryll on ollut pitkään ihastunut. Tehdäkseen vaikutuksen Daryll väittää tietävänsä murhasta enemmän kuin hän oikeasti tietääkään, mikä saa oikeat rikolliset lähtemään parivaljakon perään.

Tarinan mukaan Daryllin fiksaatio tv-uutistoimittajaan on saanut innoituksensa elokuvan käsikirjoittajan Steve Tesichin ihastuksesta paikalliseen uutisankkuriin. Tesich nauhoitti videonauhurille uutisankkurin esiintymisiä ja koristi asuntonsa tämän kuvilla, ja samoin tekee elokuvan Daryll. En tiedä, miten tämä tulkittiin 30 vuotta sitten, mutta nykynäkökulmasta Daryll ei suinkaan vaikuta sympaattiselta, rakastuneelta mieheltä vaan mieleltään sairaalta stalkerilta, joka elää omissa fantasioissaan ja yrittää muuttaa ne todeksi.

Tämän takia elokuvalta putoaa heti alussa pohja pois, sillä Tonyn toivoisi painuvan oman turvallisuutensa takia mahdollisimman kauaksi sotaveteraanista, joka on tehnyt kodistaan Tonylle omistetun alttarin. Kaikki myöhemmät romanssiviritelmät saavat häiriintyneen sivumaun siitäkin huolimatta, että myös Tony on hyväksikäyttäjä, joka kihlakumppanistaan huolimatta suostuu Daryllin vokoteltavaksi saadakseen yksinoikeuden tämän kertomukseen.

Outojen ihmissuhdekuvioiden ohella elokuva sivuaa samalla kahta varsin tulenarkaa aihetta. Toinen on yhdysvaltalaisten suhtautuminen vietnamilaisiin, mikä on varsin rasistista ja katkeraa. Toinen on israelilaisten välillä varsin häikäilemättömän toiminnan ja kovan linjan politiikan kritisointi, jossa pohditaan milloin tarkoitus pyhittää keinot.

Näistä aiheista olisi saanut ammennettua enemmänkin, ja Silminnäkijä olisikin ollut parempi teos, jos sen painopisteet olisivat olleet enemmän 70-lukulaisessa pohdiskelevammassa toimintatrillerissä kuin epäsuhtaisessa romanssin irvikuvassa ja lopun toimintakohtauksissa.

Silminnäkijä jää lopulta varsin puolinaiseksi ja hajanaiseksi kokonaisuudeksi, jossa on kunnianhimoisesti leivottu iso kakku, mutta siitä ei onnistuta haukkaamaan tarpeeksi suurta palaa. Elokuvan kohtaloksi jää tulevaisuudessakin olla elokuva, jonka ohjaajaa mainostetaan etukannessa Bullittin ohjaajana.