Shanghai Noon kotikatsomo

Jackie Chanin Amerikan valloitus jatkuu, tällä kertaa Lännen maisemissa. Prinsessa Pei Pei (Lucy Liu) on kidnapattu Amerikan maalle ja lunnaita toimittamaan lähetetään keisarin urheimmat vartijat. Mukaan änkeää myös vihreä, mutta erittäin kung fu -taitoinen Chon Wang (Jackie Chan), joka ystävystyy matkan varrella jenginsä hylkäämän lainsuojattoman (Owen Wilson) kanssa. Ennen kuin hommat saadaan hoidetuksi, naureskellaan lähemmäs kaksi tuntia lännenelokuvien kliseille ja Kaukoidän sankari saa kokeilla potkujaan monenlaisiin vastustajiin pyssysankareista intiaaneihin.

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi kaikki jenkkimarkkinoille tehdyt Hongkong-vetoiset toimintaelokuvat ovat olleet hidastettuja ja pitkäveteisiä kopioita esikuvistaan. Hollywoodin leikkaustyyli ei nytkään tee oikeutta kung fu -meiningille ja Chankin on kolhuja kärsineenä jo vanheneva stunt-mies, vaikkakin edelleen alansa valio. Chanin naamanvääntely ja ketteryys ovat ihan hauskaa katseltavaa, mutta Shanghai Noon sisältää liian vähän sekä toimintaa että komiikkaa ollakseen hyvä toimintakomedia.

Parasta huumoria revitään elokuvassa idän ja lännen välisestä kulttuurishokista. Chanin koomikontaidot pelastavat eniten siitä vähästä, mitä pelastettavissa on. Näyttelijän klassisten Hongkong-kohellusten räväkkyydestä jäädään tosin useammallakin lassonmitalla. Sidekick-hahmo Owen Wilson on hieman valju ja ilmeetön, mikä ei ainakaan komediapuolella auta tippaakaan. Ally McBealista ja Charlien enkelit -filmatisoinnista tutun Lucy Liun pääasiallinen tehtävä taas on näyttää nätiltä harvojen repliikkiensä välissä. Westernin harrastaja löytää elokuvan nimestä alkaen runsaasti viittauksia lännenklassikoihin Chon Wangin (äännetään englanniksi John Wayne) ottaessa mittaa muun muassa liuhuviiksisestä sheriffi Van Cleefistä (Xander Berkeley).

Shanghai Noon kärsii turhasta pitkittelystä, eikä kestä juurikaan vertailua Jackie Chanin riemukkaimpiin Hongkong-rymistelyihin. Elokuva onnistuu kuitenkin paikoitellen yhdistelemään kung fu -toimintaa ja länkkäriä kohtalaisen huvittavasti. Kevyeksi välipalaksi löytyy tosin huonompiakin vaihtoehtoja.

ks. ensi-ilta