Kunnianosoitus äideille ja ihmisyydelle

Keskiluokkaisen meksikolaisperheen palvelijana työskentelevä Cleo (Yalitza Aparicio) pitää kotitalouden lisäksi huolta perheen lapsista sekä pyrkii rakentamaan omaa elämäänsä Méxicon Roma kaupunginosassa vuosien 1970 ja 1971 vaihteessa. Itse kyseisessä ympäristössä kasvanut ohjaaja Alfonso Cuarón luo elokuvallaan Roma (2018) uudestaan lapsuutensa tapahtumat hänet kasvattaneen palvelijan näkökulmasta.

RomaYalitza Aparicio tekee Cleon roolissa uskomattoman tunteellisen roolisuorituksen kanavoiden samalla alkuperäisväestön tuntemuksia, jotka tuodaan kuvauksellisesti esiin hienolla otoksella kattojen päällä pyykkäävistä palvelijoista. Roma kuvaa meksikolaista kulttuuria aina alkuperäisväestön äärimmäisestä köyhyydestä rikkaiden vapaa-ajan viettoon asti. Elämän ja luonnon tematiikan käsittelyssä elokuva saavuttaa ajoittain lähes runollisen ilmaisun muistuttaen Terence Malickin mestarillista The Tree of Lifea (2011). Molemmissa elokuvissa keskeiseen osaan nousee myös perheen kuvaus.

Cleosta tulee elokuvan edetessä yhä keskeisempi osa perheen lasten elämää. Päätös keskittyä perheen naisjäseniin Cleoon ja Sofia-äitiin (Marina de Tavira) on virkistävä ja emotionaalisesti perusteltu ratkaisu. Cuarón on käsitellyt äitiyden tematiikkaa jo aiemmissa tieteiselokuvissaan Ihmisen pojat (Children of Men, 2006) ja Gravity (2013). Romasta hän halusi tehdä kunnianosoituksen naisille, jotka kasvattivat hänet. Elokuvan lopussa nähtävä omistus kyseiselle palvelijalle ja vetoomus rauhan puolesta luovat samalla yhteyden Cuarónin aiempiin elokuviin.

RomaElokuvan upeasta 65 mm:n filmille tehdystä mustavalkokuvauksesta vastaa useasti Emmanuel `Chivo` Lubezkin kanssa työskennellyt Cuarón tällä kertaa itse. Hän hyödyntää teknisesti hallittuja kamera-ajoja sekä tapahtumia ja ihmisiä tarkkailevia paikallaan pysyviä otoksia. Roman kuvaustyylissä näkyvät samaan aikaan neorealismiin kuulunut todellisten ympäristöjen ja arjen kuvaamisen vaikutteet, mutta myös Cuarónille aikakauteen liittyvä nostalgisuus. Viittaukset hänen lapsuutensa elokuviin ja Meksikon yhteiskunnallisiin tapahtumiin toimivat vain taustana yksittäisiin ihmisiin keskittyvälle tarinalle.

Vaikka Roman tarina vaikuttaa ihmissuhdekuvioineen ajoittain tutulta, on elokuvan kerronnallinen vahvuus sen kyvyssä herättää katsojassa yleisinhimillinen samaistumisen kokemus elokuvan kuvaamien ihmisten elämään. Ainoastaan muutamissa kohtauksissa realistiselta tuntuvan elokuvan tapahtumat ja yllättävät kohtaamiset kärjistävät kerrontaa juonen kehityksen ja tunteiden herättämisen ehdoilla. Nämä puutteet eivät kuitenkaan heikennä Roman luomaa poikkeuksellisen kokonaisvaltaista elokuvallista kokemusta.

RomaRoma myytiin sen tuotannon loppuvaiheessa Netflixille, koska ei-englanninkielisen ja tähtiä sisältämättömän elokuvan saamaan rahoitukseen ei uskottu ja sille haluttiin myös taata mahdollisimman suuri katsojamenestys elokuvateatterikierroksen lisäksi. Toisaalta elokuvan alussa perheen kotiin rajattu kerronta välittyy myös pienemmän ruudun kautta, mutta tarinan murtautuessa ulos Méxicon äänekkäille kaduille ja auringon pyyhkimään luontoon elokuvateatterikokemuksen vahvuudet tulevat esiin.

Yksityiskohtaisuudessaan Roma on loppuun asti hiottu elokuva. Näiden yksityiskohtien varaan rakennetaan myös symboliikkaa, kuten juoksevan veden ja lentokoneiden kuvauksen toistuvuudella. Taide-elokuvan rauhallista ja harkittua ilmaisua hyödyntävä Roma vetoaa kuitenkin aiheellaan kaikkiin katsojiin. Ihmiselämään kuuluvat ylä- ja alamäet. Perheen jäsenten toisistaan välittämisen paremmin esiin tuovaa elokuvaa on vaikea keksiä.

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 4,7 / 3 henkilöä