Red Dog kotikatsomo

Ihmisen ja koiran ainutlaatuisesta suhteesta on kerrottu lukemattomia koskettavia tarinoita. Selitys koirakertomusten valtaisaan määrään piilee siinä, että eläimistä juuri koiralla on pisin ja läheisin suhde ihmiseen. Tiukimman määrittelyn mukaan koira on käytännössä ainoa todella domestikoitunut eläin. Koira kykenee myös parhaiten tulkitsemaan ihmisen eleitä ja ilmeitä. Koira on asiassa niin etevä, että se on tarinankerronnassa johtanut koiran väistämättömään inhimillistämiseen.

Koiratarinoissa on lähes poikkeuksetta kyse koiran ja joko miehen tai pojan kumppanuudesta. Naisilla on tarinoissa usein vain statistin rooli. Maskuliininen painopiste juontaa juurensa koiran kehitysopilliseen lähtöpisteeseen eli ihmisen ja suden metsästysyhteistyöhön. Ammoisista ajoista lähtien kyse on ollut juuri miehen nelijalkaisesta toverista. Suhteen ainutlaatuisuuden on taannut uskollisuus, joka on luonteeltaan niin jakamatonta, ettei vastaavaa voi juuri ihmisten välisistä suhteista tunnistaa. Koira on ihmisen, ja tarinankerronnan perinteessä eritoten miehen, paras ystävä.

Australialaiselokuva Red Dog edustaa miehen ja koiran välistä kumppanuuskertomusta. Menestysromaaniksikin taittunut tositarina kertoo syrjäiseen kaivoskylään päätyneestä kulkukoirasta, joka sulattaa miesvaltaisen yhteisön sydämet. Red Dogiksi nimetty koira valitsee isännäkseen yhden miehen, amerikkalaisen Johnin, jota kohtaan on uskollinen hamaan loppuun asti.

Vaikka koiralla on vain yksi isäntä, se voi olla jakamattomasti kaikkien kaveri. Elokuvassa Red Dog lunastaa paikkansa yhteisön jäsenenä ja eräänlaisena terapeuttina. Tämä ei ole vain tuulesta temmattua dramatisointia, sillä nykytutkimuksella on varsin vakuuttavasti osoitettu, että koiran läsnäolo lievittää stressiä, lisää ihmisten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia sekä parantaa yhteisön toimivuutta. Terapiakoiria työskenteleekin nykyään niin kouluissa kuin vanhankodeissa hyvin tuloksin.

Koiran rooli yhteisön voimavarana onkin elokuvan parasta antia. Sen sijaan Johnin ja Red Dogin suhde ei tuo kertomusperinteeseen mitään uutta, sillä tarina uskollisuudesta on kerrottu niin monesti aiemminkin.

Elokuvan rakenne korostaa tarinankerrontaa, sillä elokuvassa Red Dogin tarina käydään läpi takautuvasti. Kyläpahasen kuppilaan saapunut rekkakuski yllättää mieslauman koiran kimpusta. Sekaannusten välttämiseksi miehet alkavat turinoida rekkakuskille kuolinkamppailuaan käyvän koiran tarinaa.

Kerronnan rakenne on vanhanaikainen ja jopa naiivi, mutta luo elokuvalle lämpimän, leiritulimaisen ilmapiirin, jonka lumossa puolitoistatuntinen kuluu varsin vaivattomasti. Red Dog jää kuitenkin koiratarinan hahmona turhan etäiseksi. Johnin ja Red Dogin suhdetta ei malteta syventää riittävästi, jotta isännän ja koiran tarina synnyttäisi riittävää samaistumista ja vahvoja emootioita. Toisaalta katsojien liikuttaminen on koirakertomusten ikuinen klisee, jonka elokuva välttää kääntäessään tarinan painopisteen lopussa menneestä tulevaisuuteen. Tämä jättää katsojalle hyvän mielen vaikka itse tarina ei suurta vaikutusta tekisikään.