Pimeän uhka kotikatsomo

Pimeän uhka sai etupäässä tylyjä tuomioita kriitikoilta ensi-iltakierroksellaan. Jos mittapuuksi otetaan tieteiselokuvan merkkipaalut, ei tällä örkkitarinalla ole asiaa lajityypin suurten elokuvien kaanoniin, eikä varmaan edes "yleisesti merkittävien" sarjaan. Mutta miksi sitä pitäisi verrata vaikkapa johonkin Blade Runneriin? Suhteutettuna viime vuosien scifi-elokuviin ja omiin lähtökohtiinsa Pimeän uhka nousee aivan onnistuneeksi tuotteeksi. Kyllähän tällaista jouheasti etenevää tieteisjuttua katsoo aina mielellään.

Pimeän uhka olisi hyvin voitu tehdä 1950-luvulla. Silloin vastaavia halpiksia pidettiin ala-arvoisena roskana, mutta tänään ne näyttävät kömpelöimmilläänkin sosiologisesti paljastavilta ja jo kuriositeetteina suorastaan innostavilta. Pimeän uhka on juonikuvioltaan samaa sarjaa niiden kanssa: sen ainekset ovat tuttua kamaa kasattuna monista aiemmista tieteiselokuvasta. On vieraalle planeetalle haaksirikkoutunut avaruusalus. On merkillinen ympäristö, josta vähitellen nousee esiin iljettäviä vihollisia. On retkikunta, jota planeetan "isännät" ryhtyvät sopivin väliajoin harventamaan. Ja on vielä julma rikollinen, jonka täytyy lopussa päättää, kenen joukoissa seisoo.

Asiaan kuuluu myös suhteellisen tuntematon näyttelijäjoukko, scifissä kun pääosassa on yleensä tarina eivätkä henkilöt. "Uutena" ideana on planeetan miljöö. Taivaalla mollottaa peräti neljä aurinkoa, mutta kun auringot pimenevät, yö tulee ja möröt nousevat koloistaan. Kerrontateknisesti on nykynuorison maku tuntien luotettu tiiviiseen rytmiin, jossa kohtauksia ikään kuin leikataan keskeltä poikki. Ilmeisesti on uskottu siihen, että genretietoinen katsoja kuitenkin jo arvaa kohtauksen viimeisen repliikin.

Video on joskus armelias väline tuotannollisten rajoitteiden unohtamiseen. Tieteiselokuvat, joiden viehätys perustuu näyttävään visuaalisuuteen, menettävät olennaisesti tehoaan televisioruudussa. Sen sijaan tällaiset muutamaan hyvään ideaan perustuvat, kursailemattomat muukalaisjutut kestävät formaatin vaihdosta paljon paremmin. Muutamalla oivalluksella ryyditetty keskinkertainenkin scifi on aina katsomisen arvoista. Sitä paitsi onhan huonokin scifi kiinnostavampaa kuin huonot Jane Austen -filmatisoinnit.

ks. ensi-illat: - Ihana valo - Säkkipimeydestä sukeutuu iloinen yllätys