Murto ja varkaus kotikatsomo

Heti alkuun täytyy todeta että Anthony Minghellan viimeisimmän elokuvan suomennos on kömpelö ja harhaanjohtava. Murto ja varkaus on suora käännös alkuperäisestä nimestä, mutta se tuo ennemminkin mieleen jonkin Woody Allenin newyorkilaiskomedian, kuin monisäikeisen ihmissuhdedraaman, josta tässä elokuvassa on kyse. Onneksi dvd-julkaisussa on luovuttu kömpelöstä suominimestä.

Jude Law’n esittämän arkkitehdin Will Francisin elämä muuttaa suuntaa, kun hän innostuu seuraamaan uuteen toimistoonsa murtautuneen teinipojan jälkiä. Hän tutustuu pojan äitiin, bosnialaiseen ompelijaan Amiraan (Juliette Binoche), ja alkaa pohtia uusilta suunnilta tulehtuneen elämäntilanteensa arvoja. Elämä ruotsalaisen Liv-vaimon (Robin Wright Penn) ja tämän erityishuomiota vaativan tyttären kanssa on päivittäistä haastetta, erikoistilanteesta toiseen selviytymistä.

Palkittu brittiläinen Anthony Minghella on ohjannut historiallisia ja paatoksellisia rakkaustarinoita kuten Englantilainen potilas ja Päämääränä Cold Mountain, sekä kiehtovan ja mysteerisen psykokuvauksen Lahjakas herra Ripley, jossa jopa Matt Damonista irtosi näyttelijänä jotain kiinnostavaa. Breaking and Entering erottuu näistä selkeästi siinä, että se sijoittuu nykyhetkeen ja sen ote on hieman realistisempi.

Ihmissuhteiden ja niissä jaksamisen vaikeus vie elokuvaa temaattisesti eteenpäin hahmojen yrittäessä valita itselleen ja läheisilleen oikein. Keskiössä on Law’n arkkitehti, joka kiinnittyy hetkeksi sodan runteleman perheen vaikeuksiin, eikä väsymyksessään näe omaa sotaansa käyvän perheensä tarpeita. Elokuva ei kuitenkaan ole mikään moraalin portinvartija, kaikki henkilöt yrittävät parhaiten päin vain selvitä tilanteistaan. Rakkautta ja välittämistä heidän välillään kaikesta huolimatta on.

Minghellan elokuvissa on ennenkin käsitelty vieraassa maassa ja kulttuurissa elämistä, mutta tällä kertaa aihetta lähestytään lähihistorian, entisen Jugoslavian sodan kokeneen pakolaisperheen näkökulmasta. Tämä ja muut teemat kietoutuvat elokuvassa hienovireiseksi vyyhdiksi, jossa yhteiskunnan eri kerrostumat tuodaan enemmän tai vähemmän rivien välistä esiin niitä kuitenkaan alleviivaamatta.

Breaking and Entering kuorii monikerroksisia säikeitä luokkaeroista, selviytymisestä, uusista aluista, vanhemmuudesta ja kumppanuudesta. Sen kehys on mielenkiintoinen, mutta ote kärsii loppupuolella minghellamaisesta venytyksestä ja lievästä paatoksesta. Kaikki rimpuilut eivät kanna aivan loppuun asti. Lasten ja vanhempien suhteet on silti onnistuttu kuvaamaan uskottavalla lämmöllä ja säröllä. Elokuvassa on paljon hyviä näyttelijäsuorituksia, ja etenkin mainiot sivuosat (Martin Freeman, Poppy Rogers, Vera Farmiga) tuovat nautittavan lisänsä.

Robin Wright Penn on herkkä ja vahva masentuvana Livinä, mutta Binochen työskentelyssä luotetaan liikaa usein toistettuun roolityyppiin ja maneereihin. Binoche esittää jälleen paljon kärsimystä nähnyttä, mutta kuitenkin elämää hersyvää, uhrautuvaa naista. Law’n ongelma on ehkä hahmossa, sen ulosanti jättää hieman laimeaksi. Toisaalta tässä juuri on elokuvan haastavuus, kun mitään oikeita tai valmiita ratkaisuja ihmisyydestä ei haluta suoralta kädeltä tarjota.

Elokuvan Lontoo näyttää kuvissa sävykkäältä ja ilmavalta, ja koko visuaalisuus on nautittavaa jälkeä. Miljöissä ja eri mainetta nauttivissa kaupunginosissa on sopivasti realistista karheutta, huikaisevaa valoa ja kauneutta. Parkour, jota englantilais- bosnialaiset pojat harrastavat ja hyödyntävät kaikissa liikkeissään, ilmentää oivasti urbaanin olemusta. Tuollaiseen Lontooseen minäkin haluan kurkata.