Monster's Ball kotikatsomo

Hyvä, ettei elokuvien nimiä enää orjallisesti suomenneta. Hienoa, vahvaa draamaa tarjoavalla Oscar-voittajalla, Monster’s Ballilla, on outo nimi - mutta Pirun peijaiset olisi vielä kummempi, melkeinpä harhaanjohtava.

Billy Bob Thorntonin luoma moniulotteinen hahmo, vihassa ja karskiudessa kasvanut kärsivä mies koskettaa syvältä. Hänen kauttaan tarina kehittyy lohdulliseksi ja anteeksiantavaksi kasvukertomukseksi.

Thornton on Hank, poliisi, joka johdattaa vankeja sähkötuoliin. Hän asuu herkän poikansa ja vanhan, katkeroituneen isänsä luona. Ammatti kulkee suvussa; kaikki kolme ovat tehneet uraa poliisina. Kun isälle ja isoisälle ammatti on kovan miehen mitta, on se pojalle vain työ, jopa vastenmielinen.

Vanhan isän mustavalkoiset, fasistiset asenteet ovat myös siirtyneet eteenpäin sukupolven verran. Hankin poika murtaa kuitenkin vanhoja rajoja kaveeraamalla naapurin mustaihoisten kanssa. Hänestä ei myöskään ole viemään kuolemaantuomittuja viimeiselle saatolle. Pojan epäonnistuminen työssä johtaa isän ja pojan välienselvittelyyn, joka päättyy kohtalokkaasti. Hank joutuu kasvotusten omien peruuttamattomien virheidensä kanssa. Tilanne pakottaa hänet reagoimaan odottamattomasti, tekemään ovia sulkevia mutta toisaalta uusia aukovia valintoja.

Toisaalla on musta perhe, myös rikkinäinen ja piinattu. Letitia (Halle Berry) vierailee sairaalloisen lihavan poikansa kanssa vankilassa kuolemaantuomitun aviomiehensä luona.

Elokuvan alkupuoli kertoo isistä ja pojista, joiden elämästä äiti ja nainen puuttuvat. Vanhalle isälle valkoinen mies on normi, josta poikkeava on väistämättä vajaa ja halveksittava. Nainen on hänelle yhtä heikko ja nöyryytettävä kuin mustaihoinenkin.

Loppupuolta hallitsee Hankin ja Letitian kiihkeydellä etenevä suhde.

Koko elokuva on verkkainen, tunnelma on oudon odottava ja kytevä. Alkupuolen murhenäytelmä saa hiljakseen kasvaa, ja Letitian ja Hankin kohtaaminen istuu siihen luontevasti. Elämäntilanteessa, johon he joutuvat, he eivät enää ole vain valkoinen, rasistinen mies ja musta nainen. Heitä yhdistää menetyksen ja yksinjäämisen suru, toisen ihmisen läheisyyden tarve. He saavat toisiltaan lohtua, mutta suhde syvenee ja vaatii lopulta molemmilta uhrauksia.

Halle Berry vetää muutamassa kohtauksessa Oscar-gaalatyyliinsä yli, mutta ei onneksi onnistu pilaamaan kokonaisuutta. Hypnoottinen musiikki luo maagista tunnelmaa.