Kohtalokas syrjähyppy kotikatsomo

Eroottinen jännitysnäytelmä on vaikea tyylilaji. Kompaktina pakettina se tyydyttää ihmisen alhaisimmiksi sievistellyt jännityksen, väkivallan ja seksin vietit. Tällaisen teoksen tyylillinen onnistuminen niin taiteena kuin viihteenäkin kapsahtaa useimmiten jonkin katsomisjännitettä luovan osa-alueen ylikorostamiseen ohi juonen ja tarinan. Kun tasapaino järkkyy, kokonaisuus läsähtää.

Tavallisimmin korostetaan myyvintä osa-aluetta eli erotiikkaa ja seksiä. Valitettavasti amerikkalaisissa tekeleissä erotiikka on vain myyntivaltti ja kaikki näkemisen arvoinen on yleensä kasattu jo traileriin. Seksistä saadaan vain harvoin rakennettua oleellinen osa tarinaa, eikä mielikuvituksettomasti toteutettu ähkiminen juuri juontakaan kuljeta. Erotiikan taikominen elokuvaan joksikin muuksi kuin myyntikikaksi vaatisi tekijöiltä sellaista rohkeutta ja persoonallisuutta, johon laskelmoivassa ja kaksinaismoralistisessa Hollywoodissa ei yksinkertaisesti ole varaa. Siksipä paneskelu naitetaan aina vallan ja pettämisen kuvioon, ja kauniiksi lopuksi kiillotetaan konservatiivista arvomaailmaa vailla mitään järjellistä sanottavaa.

Kohtalokas syrjähyppy on kaikkien edeltäjiensä summa. Pysyvään perheen pyhyyteen tulee särö toisen osapuolen langetessa loveen. Pumpulisten päiväunien jälkeen on omantunnon krapulan ja tilityksen hetki, kunnes asiat saadaan sementoitua jäykkään loppuratkaisuun. Tarina on moneen kertaan kerrottu ja juonen koukerotkin yllätyksettömän suoriksi oiottuja ja tympeän ennalta arvattavia. Ja mikäli teoksen erotiikka lepää siinä, että nuori etelänuros pumppaa porvarilähiön kotiäitiä milloin kahvilan pyttypuolella milloin porraskäytävässä, turvaudun mieluummin Jallun "Vipinää vällyn alla" -tarinoihin.

Näennäisesti elokuva yrittää tyrkyttää uudenlaista näkökulmaa aiheeseen tuhdatessaan avioparin hamepuolesta petturin. Ratkaisut ja teot ovat kuitenkin niin huonosti motivoituja, että katsojan on vaikea kakistelematta niellä moista luikuria. Elokuva ei mitenkään uskottavasti kouraise porvarillisen silmälumeen alle niin, että ihmisten käyttäytymiselle olisi löydettävissä edes järjettömintä selitystä. Ei heikkomielisinkään usko pöyhkeällä paneskelulla tyydytettävän elämän sisältöä.

Näyttelijäsuorituksiltaan ja tekniseltä toteutukseltaan Kohtalokas syrjähyppy on turvallista laatua ja tällaisena viihdevirityksenä lunastanee paikkansa kotien elokuvailloissa. Elokuva toimii parhaiten vähemmän keskittyneessä katselutilanteessa, sillä tarkempi syventyminen tekeleeseen aiheuttaa enemmän lamaannusta kuin innostusta. Dvd:n lisämateriaalit eivät ole järin houkuttelevia. Vaihtoehtoinen loppukin näyttää konkreettisesti sen, minkä elokuvaan jätetty loppu kyllä antaa jo ymmärtää ilman rautalangasta vääntelyä. Todellisesta vaihtoehdosta konservatiivisessa köyristelyssä ei alun alkaenkaan ollut kyse.