Poikain koetus

Jotain niin lumovoimaista järjestäytyneessä rikollisuudessa on, että siitä ei väsytä väsäämään elokuvia. Coppolan, Scorsesen, Coenin veljesten ja Leonen jäljiltä ei ole tosin jäänyt paljoa tehtävää tälle lajityypille. Viime vuosien niin menneisyyttä tahi nykyisyyttä peilanneet mafiaelokuvat ovat järjestäen jääneet väljähtyneiksi tusinatuotteiksi, joilla ei liiemmälti ole sanottavaa ollut. Eräs viimeisimpiä todella pysähdyttäviä elokuvia järjestäytyneen rikollisuuden maailmasta on ollut James Grayn esikoinen Pikku Odessa (Little Odessa, 1994).

© 2002 New Line Productions Iskevän Roundersin (1998) käsikirjoittaneet Brian Koppelman ja David Levien ovat nyt ensimmäistä kertaa kuluttaneet myös ohjaajan jakkaraa. Kaverusten käsikirjoitus on mielenkiintoinen tarttuessaan siihen, miten mahdotonta mafiapomon pojan on kulkea kaidalla tiellä ja kuinka tämän on lopulta lunastettava paikkansa isänsä silmissä tunkemalla itsensä osalliseksi hämärähommiin. Kynämiehille kamera on kuitenkin ilmeisen vieras työväline ja Knockaround Guys jämähtää varsin haparoivan harjoitelman tasolle, kun sitä vertaa näkemyksellisenä ohjaajana tunnetun John Dahlin ohjaamaan Roundersiin.

Isä-poika-suhteen ja miehisen lojaliteetin tutkiskelu ei ole uutta eikä omaperäistä, mutta castingilla, johon lukeutuvat Pepper, Diesel, Hopper, Malkovich ja Noonan olisi luullut syntyvän ainakin miehistä vakuuttavuutta. Mutta ei. Pääsääntöisesti musiikin avulla dynaamisiksi rakennetut kohtaukset katkeavat ja tunnelma vaihdetaan totaalisen tyylitajuttomasti kohtausten siirtymissä. Ilmeinen sekavuus on elokuvan raastavin ongelma. Tekijät eivät ole tienneet kuljettavatko he tarinaa kovapintaisella kyynisyydellä vai lieventävällä ironialla. Sotkemalla nämä tyystin erilaiset ilmaisutyylit, lopputulos on kuin suklaalla kuorrutettu rosvopaisti.

Hukkaan menevät niin poikkeukselliset näyttelijäresurssit kuin sinänsä naseva käsikirjoituskin. Ammattitaitoisen ohjaajan käsissä lopputulos olisi saattanut kirjoittaa itsensä mafiaelokuvien historiaan muunakin kuin pelkkänä tilastomerkintänä. Dvd-painoksella tällainen elokuva olisi kaivannut tukevaksi lisämateriaaliksi vaikka herrojen Hopper ja Malkovich haastatteluja tai sittemmin tähdeksi nousseen Vin Dieselin mietteitä. Ihme juttu kuitenkin - dvd:llä ei ole mitään ekstroja.

* *
Arvostelukäytännöt