Täysimittainen jajahälytys
Vahvat ja itsenäiset naiset ovat olleet monien elokuvien keskipisteessä jo useampia vuosia. Lajityyppeinä ovat olleet niin road movie kuin myös draama ja komedia, jopa kauhu. Jumalaiset JaJasiskot -elokuva tuo yhteen kokonaisen huoneellisen upeita ja voimakastahtoisia naisihmisiä. Rebecca Wells on kirjoittanut romaanit Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood ja Little Altars Everywhere, joihin filmatisointi perustuu, ja Callie Khouri on vastuussa käsikirjoituksesta sekä ohjauksesta. Etelävaltioiden tyttöinä molemmilla on oma erityinen näkökulmansa aiheeseen ja se kyllä näkyy. Lisätään mukaan vielä liuta valovoimaisia näyttelijättäriä, ja tuloksena on silkkaa naisenergiaa!
Jumalaisissa JaJasiskoissa käsitellään hyvin perinteisiä teemoja, eli äidin ja tyttären kipeää suhdetta ja menneisyyden raskaita salaisuuksia, alkoholismia sekä nuoruuden unelmien romahtamista. New Yorkissa asuva näytelmäkirjailija Sidda Walker (Sandra Bullock) onnistuu raivostuttamaan äitinsä Vivin (Ellen Burstyn) turhan avomielisellä haastattelullaan lapsuutensa tapahtumista. Eipä aikaakaan, kun Vivin hyvät ystävät, eli jumalaiset jajasiskot Teensy (Fionnula Flanagan), Caro (Maggie Smith) ja Necie (Shirley Knight) ryntäävät hätiin ja ryöstävät Siddan mukaansa Louisianaan. Alkaa koskettava ja ikimuistoinen matka menneisyyteen, jonka tarkoituksena on kuroa umpeen äidin ja tyttären välinen syvä henkinen kuilu.
Ohjaaja Callie Khouri on käsikirjoittanut aikaisemmin Oscarin arvoisesti menestyselokuvan Thelma & Louise (1991) sekä Lasse Hallströmin ohjaaman komedian Something To Talk About (1995). Jumalaiset JaJasiskot on hänen ensimmäinen ohjauksensa, mutta Khouri suoriutuu työstään erinomaisesti. Hän on onnistunut niin veteraanitähtiensä kuin aloittelevien lapsinäyttelijöiden ohjauksessa ja luonut elokuvaan katsojan aistittavissa olevan lämpimän ilmapiirin. Vivin ja jajasiskojen 1930- ja 1950-luvuille sijoittuvissa lapsuuden ja nuoruuden kuvauksissa on lumoavaa tenhoa, jota korostaa syvän etelän surumielinen blues muun muassa Duke Ellingtonin ja T Bone Burnettin esittämänä. Takaumajaksot Khouri on toteuttanut nerokkaasti useilla eri tavoilla: menneisyyteen siirrytään kirjeen, muistoesineen, valokuvan, veden välkkeen ja jopa kasvovoiteen tuoksun kautta.
Näyttelijäkaartissa on luotettu osittain eurooppalaiseen osaamiseen. Braveheartissa loistanut skottilainen Angus MacFayden esittää Siddan irlantilaista sulhasta, kun taas englantilainen Dame Maggie Smith ja irlantilainen Fionnula Flanagan hykerryttävät katsojia alkoholiin, savukkeisiin ja rivoihin puheisiin taipuvaisina jajasiskoina. Etelän murretta enemmän tai vähemmän sujuvasti vääntävistä siskoista amerikkalaisia ovat hieman muiden varjoon jäävä Shirley Knight sekä teatraalisessa liioittelevuudessaankin hellyttävä Ellen Burstyn (oikealta nimeltään Edna Gilhooley!). Velmurooleistaan muistettava James Garner tyytyy olemaan Vivin miehenä hiljaisen huvittunut ja Sandra Bullock on jälleen kerran pienoinen pettymys - neitoselta vain puuttuu tietty särmä. Yleensä keskitason romanttisissa komedioissa ja jännäreissä vaikuttanut Ashley Judd tekee suorastaan värisyttävän roolisuorituksen nuorena Vivinä. Hän ilmentää niin kasvoillaan kuin eleillään repivää riemua ja tuskaa.
Jumalaisissa JaJasiskoissa menneeseen aikaan kuuluu painavaa surua ja melankoliaa, mutta toisaalta myös villiä vapautumista ja raja-aitojen rikkomista. Ohjaaja Khouri haluaa työllään sanoa, että menneisyytemme muokkaa osaltaan meidät sellaisiksi kuin me olemme. Vastauksia - niitä vaikeitakin - on joskus haettava hyvin kaukaa ja hartaasti. Omat vastauksensa elokuva löytää verbaalisesti ja visuaalisesti hengästyttävän taipaleensa varrelta. Tukisukkaikään ehtineiden jajasiskojen yhteisissä kohtauksissa on roppakaupalla taikaa.
Seuraava:
24 Hour Party People
Arvostelu elokuvasta 24 Hour Party People.
Edellinen: Tapaus Antwone Fisher
Arvostelu elokuvasta Antwone Fisher / Tapaus Antwone Fisher.