I, Robot kotikatsomo

Lait ovat tehty rikottaviksi. Varsinkin kun perimmäisenä ajatuksena on suuremman hyvän saavuttaminen, kuten elokuvassa I, Robot. Isaac Asimovin novelliin löyhästi perustuva elokuvakäsikirjoitus pyörii tulevaisuuden hurjissa visioissa, joissa Sonny-robotti oppii ajattelemaan ja tuntemaan itsenäisesti. Asimovin ajatuksia on käytetty aiemminkin muun muassa televisiosarjojen sekä komeasti flopanneen Chris Columbuksen ohjaaman Robotin elämää (1999) -elokuvan innoittajana. The Crow (1994) ja Dark City (1998) -leffoilla itselleen mainetta luonut Alex Proyas on ohjannut tämän visuaalisesti viihdyttävän, mutta turhia taivaita kurkottelevan scifi-pätkän.

I, Robotissa robofobiasta kärsivä etsivä Del Spooner (Will Smith) ryhtyy selvittelemään kuuluisan tiedemiehen kuolemaa, joka näyttäisi päällisin puolin itsemurhalta. Spooner ei ole kuitenkaan asiasta varma ja rupeaakin hehkeän naistohtori Susan Calvinin (Bridget Moynahan) avustamana tutkimaan johtolankoja. Jutun avain on Sonny-niminen robotti, joka näyttää kehittäneen itselleen kyvyn tuntea ja ajatella itsenäisesti. Murhamysteerin laajetessa koskemaan kansalaisturvallisuutta, Spoonerin on luotettava vaistoihinsa, sekä yllättäen myös Sonny-robottiin, pelastaakseen jälleen kerran amerikkalaisparat uhkaavalta pahalta.

Teknologiasyrjäytyneen helvetti on viihdediggarin taivas: vuoteen 2035 sijoitettu tarina uhkuu erikoistehosteita, hurjia tietokonesfäärejä ja testosteronia. Kuvat ovat paikoittain jopa liiankin tietokonepelimäisiä. I, Robotissa riittää toiminnan, trillerin, scifin ja asiaankuuluvasti myös syntyjä syviä pohdiskelevan draaman aineksia. Komeat puitteet eivät kuitenkaan korjaa keskinkertaista näyttelemistä. Will Smith yrittää epätoivoisesti olla hauska joka käänteessä, mutta elokuvan vitsit ovat pääosiltaan ennenkin käytettyjä sutkautuksia. Mallina aloittanut Bridget Moynahan ryhtyi näyttelijäksi vuosituhannen vaihteen paikkeilla ja neidolla onkin vielä yhtä sun toista opittavanaan luonnenäyttelemisestä. Käytäväpeliä-sarjasta tuttu jyrmyniska Chi McBride puolestaan on mukava nähdä myös valkokankaalla ärjymässä.

Eivät robotit ja ihmiset loppujen lopuksi niin kaukana toisistaan ole, I, Robot ehdottaa. Molempien tärkein huomion kohde on ihminen. Molemmat tarvitsevat vahvan johtajan, joka sanoo miten asiat hoidetaan. Ihmisen kyky perimmäiseen pahuuteen ja kaiken loogisuuden ylittävään tyhmyyteen peittoaa kuitenkin robotin ohjailtavan vihankohdistuksen. Johan sen Bush on sotaretkillään todistanut.