Battle Royale kotikatsomo

Länsimaissa ennakko-oletuksena japanilaisesta elämästä on usein sen suoritus- ja kunniakeskeisyys. Olemme saaneet kerta toisensa jälkeen lukea lehdistä miten japanilaiset valkokaulustyöläiset juoksevat pilvenpiirtäjätoimistojensa ikkunoista tyhjyyteen kuin sopulit kallionkielekkeeltä. Kilpailu työpaikalla, harrastuksissa, kotona sekä oman itsensä kesken purkautuu rajusti yhteiskunnassa, jossa pahinta on kasvojen menettäminen ja epäonnistuminen. Mutta ovatko nämä vain tyhjiä yleistyksiä, ennakkoluuloja tai pitkälle vietyjä kuvitelmia?

Omalla tavallaan erittäin pitkälle viety kuvitelma on myös Kinji Fukasakun elokuva Battle Royale. Se kertoo lähitulevaisuuden Japanista, jossa piittaamattomat nuoret palautetaan ruotuun niin sanotulla BR-lakipykälällä, joka antaa valtiolle oikeuden arpoa yhden koululuokan kerrallaan autiolle saarelle tappamaan toisiaan. Kyseessä on siis äärimmäinen eloonjäämispeli, koska saarelta pääsee pois vain yksi oppilas - se, joka on viimeisenä elossa. Elokuvan asetelma vaikuttaa melkein sellaiselta, että kärjistäen sen voisi ajatella kommentoivan kilpailuhenkisyyden lisäksi myös todellisuus-tv-buumia. Jälkimmäisessä taloudellisen voiton maksimoimiseen pyritään logiikalla, joka tarjoaa katsojille mahdollisimman paljon draamaa mahdollisimman vähäisillä kustannuksilla. Ja mikä olisikaan suurempaa draamaa kuin teini-ikäiset koulutoverit murhaamassa toisiaan suorassa lähetyksessä video- ja tietokoneruuduille?

Battle Royalen rakentama asetelma tarjoaa kaikki aseet napakalle, puhuttelevalle ja poliittisesti sopivan epäkorrektille elokuvalle. Fukasakulla on selvästi silmää kerronnan rytmille, jota hän rakentaakin puuskittaiseksi välillä pysähdellen yksityiskohtiin, välillä taas kiihdyttäen hurjasti nopeasti välähtävällä väkivallalla. Kaikesta huolimatta monet käsillä olevista ammuksista jäävät ampumatta eikä tummanpuhuva tulevaisuuden visio tahdo oikein millään pysyä koossa. Alun jälkeen tarina alkaa yskimään pahasti esitellen peräkanaa vain toinen toistaan verisempiä kohtaamisia luokkatovereiden kesken.

Eräs käsitys yleensä elokuvasta on, että menestyessään hyvin se onnistuu myös jotenkin peilaamaan laajoja kulttuurisia tuntoja. Battle Royale on ollut hyvin suosittu kotimaassaan varsinkin aiheeseensa nähden. Ehkä voimme ajatella, että siinä esitetyllä, äärimmilleen viedyllä kurinpidollisuutta ja kilpailua korostavalla yhteiskunnan kritiikillä on ollut sosiaalinen tilauksensa Japanissa. Tai ainakin se alleviivaa alussa mainitsemiani ennakkoluuloja. Toisaalta Fukasakun elokuvaa voi melkein ajatella tietokonepelinä, jota korostaa perusrakenteen lisäksi muun muassa se, että katsojalle esitetään kuolleiden oppilaiden nimet väliraportteina, kaatuneiden pelaajien listana. Battle Royale on toisin sanoen tällaisenaankin ajatuksia herättävä ja se selvästi haluaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sääli vain, että se puuduttaa katsojan itseään toistavan väkivallan alle.

Julkaistu dvd-versio on erikoispainos, jonka mukana seuraa toisella levyllä ohjaajan leikkaama versio elokuvasta. Tähän on lisätty muutama pohjusteleva kokonaan uusi kohtaus, jotka saavat elokuvan toimimaan kokonaisuutena hivenen verran alkuperäistä paremmin. Muutamasta lisäminuutista huolimatta ohjaajan versio on niin samanlainen edeltäjänsä kanssa, että tupla-dvd-julkaisu haiskahtaa ikävästi rahastukselta.