Yli vuorten valkokangas

Alina (Cristina Flutur) ja Voichita (Cosmina Stratan) kasvoivat yhdessä orpokodissa. He olivat toistensa tuki ja turva, ylimpiä ystäviä ja rakastavaisia. Aikuistuttuaan Alina lähti töihin tarjoilijaksi Saksaan, Voichita meni etsimään paikkaansa maailmassa syrjäisestä ortodoksiluostarista. Alina tulee vierailemaan luostarissa tarkoituksenaan hakea Voichita mukaansa, mutta jotain on ratkaisevasti muuttunut heidän suhteessaan. Alkaa kohtalokkaasti etenevä tapahtumaketju, jossa vimmainen Alina ajautuu törmäyskurssille luostarin normiston ja jähmeän papin kanssa, joka näkee ulkopuolisessa maailmassa vain pahaa. Alinan tukahduttava ja takertuva rakkaus purkautuu epätoivoisesti.

Romanialainen Cristian Mungiu on yksi maansa arvostetuimpia nykyohjaajia. Mungiun edellinen elokuva oli Palme d'Or-palkittu, järisyttävä 4 kuukautta 3 viikkoa 2 päivää (2007), joka kuvasi laitonta aborttia Ceausescun hirmuhallinnon aikaan. Myös siinä pääosissa olivat nuoret naiset, joiden suhteen dynamiikka on hyvin samankaltainen kuin nyt Alinan ja Voichitan tarinassa.

Romanian uuden aallon ohjaajat ovat käsitelleet sosialismin aikakauden haavoja myös esimerkiksi usean ohjaajan episodielokuvassa Tarinoita kulta-ajalta (2009). Cristi Puiun tragikoominen The Death of Mr. Lăzărescu (2005) ja löyhästi tositapahtumiin perustuva, Mungiun myös käsikirjoittama, Yli vuorten taas kommentoivat nyky-Romaniaa, jonne rajojen aukeaminen länteen ei tuonutkaan odotettua elintasoa ja hyvinvointia, vaan koko joukon uudenlaisia ongelmia, joihin elokuva hiljaisesti viittaa.

Tarinassa Alina on lähtenyt ulkomaille, mutta hän ei pysty irrottamaan menneisyydestä vaan kärsii yksinäisyydestä ja irrallisuudesta. Alinalle kaiken keskus on Voichita, Voichitalle tärkeintä on taas Jumala. Voichita on ahkera ja omistautunut noviisi, mutta painiskelee vielä uskonsa kanssa. Alinan saapuminen laittaa hänet miettimään ratkaisujaan uudestaan. Uskonnon harjoittaminen nunnayhteisössä näyttäytyy ulkokultaisena ja automatisoituna, paikoitellen jopa teennäisenä. Yli vuorten käsittelee kiehtovalla tavalla kysymyksiä vallasta, välinpitämättömyydestä sekä vanhojen uskomusten ja modernin maailman yhteentörmäyksestä.

Yli vuorten on hitaasti ja hienovaraisesti etenevä elokuva. Kohtaukset ovat pitkiä ja riisuttuja. Ohjaaja on oletettavasti tarkoituksella jättänyt monet tarinan yksityiskohdat hyvin tulkinnanvaraisiksi ja vain pienten vihjeiden varaan. Elokuvan kuvaus sekä kohtausten lavastus ja sommittelu on upeasti toteutettu. Valo ja varjot asettuvat juuri oikein luoden pelkistetyn kauniita kuvia.

Myös äänimaailma on taiten luotu. Musiikkia ei ole, mutta huomattavaa on, että kohtausten taustalla on jatkuvasti jonkinlaista taustahälyä. Luostarin hiljaisuus ja eristäytyneisyys on vain illuusio, jonka koirien haukunta, yli lentävien lentokoneiden ja ohi ajavien autojen äänet paljastavat.

Elokuvan ydin on kuitenkin näyttelijäntyö, joka on ensiluokkaista. On vaikea uskoa, että pääroolit uskomattoman herkkävaistoisella intensiteetillä näyttelevät Cosmina Stratan ja Cristina Flutur tekevät vasta ensimmäiset elokuvatyönsä. He myös vastaanottivat jaetun parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannesissa. Tämä poikkeuksellinen ratkaisu tuntuu ainoalta oikealta; niin erottamattomasti ja toisiaan täydentävästi heidän roolisuorituksensa kietoutuvat yhteen.