Verisempi viikonloppu valkokangas

Mitä kauhuelokuvat ovat meille opettaneet? Ainakin sen, että metsään ei pidä mennä. Siellä tapahtuu kummia, ja hurjia. Silti riittää aina niitä, jotka sinne metsään menevät. Vaikka väkisin.

Tällä kertaa metsään menee joukko asefirman myyntihenkilöstöä, jonka tarkoitus on viettää muodikasta tiiminrakennusviikonloppua Unkarin takamailla. Luksusmökki osoittautuukin murjuksi ja pian läheisestä pusikosta bongataan huppupäinen mies. Sitä ennen on ehditty nauttia talosta löytynyttä piirasta ja uneksia seksistä. Sitten lentää veri.

Verisempi viikonloppu on kauhukomedia, mutta kaukana jostain Scary Moviesta. Nyt kumarretaan vanhalle kunnon splatterille ja gorelle. Tämän elokuvan oivaltaminen edellyttää, että nuoruus on joskus ammoisina aikoina tuhlattu italialaisen kannibaalikauhun ja amerikkalaisten syrjäkyläviritelmien parissa.

Vaikka suurin osa käsikirjoituksesta onkin lainattua, on mukaan saatu sommiteltua myös jotain omaa. Nerokkuudella ei juhlita, mutta terrorismin vastaisilla puheillaan tuotteittaan mainostavan asekauppiaan ampuessa vahingossa singolla alas reittilentokoneen, on vaikea olla hymyilemättä. Ja viimeistään silloin, kun rambopuukko isketään hanuriin tai isorintainen seuralaispalvelun tyttö ampuu konekiväärillä paljaat rinnat pomppoillen, on pakko jo nauraakin.

Valitettavasti elokuvan hauskimmat kohdat tuli jo lueteltua. Verisemmän viikonlopun ongelma on siinä, että se ei tunnustaudu komediaksi riittävän selvästi. Hommaa viedään eteenpäin paikoin turhankin vakavalla naamalla. Minkäänlaista jännitystä elokuva ei kykene luomaan, joten se toimii vain huumorinsa kautta. Väkivallan teot ovat kuitenkin siinä määrin sadistisia ja hyvin tehtyjä, että niiden huvittavuus on väistämättä kyseenalaista toisin kuin vaikkapa Bad Tastessa.

Joka tapauksessa hampaat irvessä tehtyjä huonoja kauhuelokuvia on viime vuosina riittänyt valkokankaillekin siinä määrin, että kieli edes puolittain poskessa tehty kauhuraina tuo tarjontaan jotain positiivista vaihtelua. Mutta roisimpaa menoa olisi toivonut – ja tissejä, enemmän tissejä, sillä ne kuuluvat tähän genreen! Eihän tämä lähtökohtaisestikaan ole mikään kukkahattutätien elokuva.