Varjojen valtakunta valkokangas

Kierrätyksessä ei ole mitään vikaa. Asiahan on itse asiassa melkein päinvastoin tilanteessa, jossa suuri osa populaarikulttuurin kuvastosta perustuu toisintamiselle ja vanhojen juttujen pukemiseen uusiin vaatteisiin. Taustalla vaikuttaa myös iänikuinen tasapaino tutun ja tuntemattoman välillä tavalla, jossa kolikon molemmat puolet tulee huomioida jatkuvasti. Tarjoa liikaa tuttua ja yleisö kyllästyy - keitä liian omituinen soppa, jota kukaan ei halua maistaa.

Underworldissa tuntematon tai yllättävä on erittäin pahasti hakusessa. Vampyyrien ja ihmissusien välinen sota urbaanissa nykyajassa kuulostaa hyvältä idealta. Len Wisemanin esikoisohjaus kuitenkin nyrjähtää tarjoilemaan niin monta kertaa pureskeltuja juonenkäänteitä ja mustavalkoisia henkilöhahmoja, etteivät edes ultrahemaisevan Kate Beckinsalen nahka- ja lateksivaatteet pysty sitä pelastamaan. Hyväntahtoisesti Underworldin voi nähdä eräänlaisena fantasiasovituksena Romeosta ja Juliasta. Mutta jos pitää jalat maassa, on pakko todeta elokuvan vetävän juonenkäänteitään niin pahasti ilmasta, että katsoja jätetään täysin motivoimattoman solkkauksen kanssa haromaan pelkkää tyhjää.

Ylimysmäiset vampyyrit ja rakkikoiramaiset ihmissudet ovat harjoittaneet keskinäistä vihanpitoaan jo niin monta vuosisataa, ettei kukaan enää muista edes koko riidan syytä. Asiat nytkähtävät kuitenkin liikkeelle kun vampyyrisoturi Selene (Beckinsale) huomaa ihmissusien jahtaavan nuorta ihmistä, Michael Corvinia (Scott Speedman). Selene yrittää turhaan uskotella klaaninsa vampyyreille, että Corvinissa piilee enemmän kuin silmä näkee ja lopulta hän joutuukin yksin ottamaan selvää niin ihmissusien suunnitelmista kuin oman rotunsa menneisyydestä.

Ennakko-odotukset Underworldia kohtaan ovat olleet tavallistakin korkeammat, ja siksi onkin erittäin sääli, että se ei pysty lunastamaan niitä lainkaan. Elokuvasta on povattu The Matrixin (1999) ja The Bladen (1998) kaltaisten näyttävien toimintaelokuvien sukulaista, mutta turhaan. Underworld ei sisällä edes näyttäviä action-kohtauksia tyhjänpäiväisen juonensa tilkkeeksi. Vampyyrit ja sudet tyytyvät vain laukomaan loputtomasti luoteja toistensa pään menoksi - tietysti osumatta toisiinsa. Ja jos Wiseman olisi edes ohjannut elokuvansa pieni pilke silmäkulmassa, katsojille ei tarjoutuisi niin monta tilaisuutta nauraa tahattoman koomisille irvistyksille, päiden leikkaamisille ja ties mille muulle hömpälle. Jos olet ehtinyt nähdä tämän elokuvan trailerin, olet jo nähnyt Underworldin kaikki parhaat palat. Se ja suuri juliste Kate Beckinsalesta rooliasussaan riittää enemmän kuin pitkälle.