Toy Story 3 valkokangas

Jatko-osan jatko-osa ei lähtökohtaisesti kuulosta kovinkaan hyvältä, mutta animaatiostudio Pixarista on viimeisen viidentoista vuoden aikana muodostunut laadun tae. Teknisen tienraivaajan roolin lisäksi Pixarin tekijäporukka on aina pitänyt hyvää käsikirjoitusta kullan arvoisena – Andrew Stantonin mielestä käsikirjoitukseen pitäisi panostaa kymmenen miestyövuoden verran aikaa.

Toy Story 3:een on käsikirjoittaja Michael Arndtin mukaan panostettu paljon enemmän. Lopputuloksen perusteella tätä ei tarvitse epäillä, sillä Toy Story -sarjan viimeinen elokuva on sarjan paras. Sujuvasti etenevästä seikkailuelokuvasta voisivat muut ottaa mallia, sillä elokuva on viihdyttävämpi ja syvällisempi kuin kourallinen kesäleffoja.

Toy Storyt perustuvat idealle siitä, että ihmisten ollessa muualla lelut elävät omaa elämäänsä ja lelujen elämäntehtävänä on tulla leikityksi. Pääosissa ovat lelut, mutta tapahtumat saavat alkunsa lelujen omistajan, Andyn elämänvaiheista. Nyt kymmenen vuotta on kulunut edellisen osan tapahtumista ja 18-vuotias Andy on lähdössä opiskelemaan. Lelujen kohtalona on joutua hylätyksi tavalla tai toisella, päämääränä on joko ullakko tai roskalava. Väärinkäsitysten vuoksi lelut päätyvät päiväkotiin, joka aluksi vaikuttaa lelujen taivaalta – joka päivä uusia leikkijöitä, eikä vaaraa joutua unohdetuksi.

Toy Story 3 on kaikin puolin loppuun asti hiottu elokuva. Sen tarina toimii ja pysyy tärkeimpänä asiana, vaikka kohtaukset ovat täynnä sekä sanallista että visuaalista huumoria. Sarjan päähahmona olevan Woody-nuken kautta on myös onnistuttu peilaamaan nuoren eri elämänvaiheita. Toy Story 3:ssa on surumielinen pohjavire oman kuolevaisuuden ja asioiden ohimenevyyden hyväksymisestä. Heti kun elokuvassa on kyse jostain, on sillä mahdollisuuksia paljon enempään kuin pelkällä pintatason rämistelyllä.

Pixarin tuntien tämä ei enää yllätä sen enempää kuin se, että elokuvan loppupuolella on toimintakohtaus, joka visuaalisessa näyttävyydessä ja tunnelatauksessa pieksee monen monta Hollywood-elokuvaa. Tai se, että suuri osa elokuvasta on muotoiltu vankilapakoelokuvaksi. Vaikka Toy Story 3 on vauhdikkaampi kuin edeltäjänsä, ei se tarkoita että räminä olisi vallannut tilaa lämminhenkiseltä huumorilta ja hahmoilta. Kaikki toimii sulassa sovussa keskenään häkellyttävän hyvin. Lapsia ei myöskään ole lähdetty aliarvioimaan, eli mukana on muutama pelottavampikin kohtaus. Siinä missä Toy Storyssa naapurinpojan hirviölelut olivat aikuisenkin mielestä ahdistavia, on kolmososassa muutama vastaavalla tavalla ahdistava asia, kuten hylätty ja rikkinäinen ihmisvauvalelu.

Alunperin lelut valittiin päähahmoiksi sen takia, että viidentoista vuoden takainen animaatiotekniikka ei soveltunut vielä luontevasti ihmisten esittämiseen ja leluissa muovisuus ei haittaa. Yksityiskohdat ovat lisääntyneet, mutta lelut näyttävät siltä miltä ennenkin. Kuvakerronta sen sijaan on aivan eri tasolla aikaisempiin Toy Story -elokuviin verrattuna, jotka eivät nekään olleet kuvaukseltaan mitään kömpelöitä. Uusimmassa osassa käytetyt tekniikat ja keinot ovat kuitenkin paljon monipuolisempia, joten tälläkin saralla on lähestytty oikealla kameralla kuvattuja elokuvia. Sisällön puolestahan Pixarin elokuvat ovat olleet samalla tasolla alusta asti.