Medusan niitto
On vaikea kuvitella tyylipuhtaampaa rahat pois -elokuvaa kuin Titaanien taistelu. Ensinnäkin se on uudelleenfilmatisointi 30 vuoden takaisesta, samannimisestä menestyselokuvasta. Toiseksi se on tietokonetekniikan voimalla eteenpäin mylvivä toimintaspektaakkeli, jonka keulakuvana poseeraa kaikkien aikojen tuottoisimman elokuvan, Avatarin, päätähti Sam Worthington. Lisäksi siitä löytyy tämän hetken kuumin ilmiö, 3D. Elokuvan julkaisuajankohtaa siirrettiin muutamalla viikolla, jotta lipunhintoja pari euroa nostava tekniikka saataisiin mukaan.
Määrittelemättömänä vuonna ennen ajanlaskun alkua Argosin kaupungin ihmiset nousevat kapinaan jumalia vastaan ja pudottavat kalliolta alas jättikokoisen Zeus-patsaan. Vedestä nouseva Haades kostaa teon välittömästi tuhoten samalla kalastajanvirkaa toimittavan, Zeuksen äpärälapsi Perseuksen laivan. Laivan mukana pohjaan valuu Perseuksen isäkseen luulema mies, ja kostoasetelma on valmis. Jumalat uhkaavat myös herättää jättikokoisen, skandinaavisesta mytologiasta lainatun Kraken-hirviön, ellei kaupunki uhraa heille kuninkaan tytärtä. Uhriajatusta vierastava Perseus lähtee seurueineen noutamaan manalasta hirviön niittaamiseen sopivaa asetta, Medusan päätä.
Vuonna 2008 The Incredible Hulk -sarjakuvaelokuvan ohjanneen Louis Leterrierin ohjaksissa on syntynyt tälläkin kertaa visuaalisesti vauhdikasta, mutta sisällöllisesti hidasta jälkeä. Leterrier saa toimintakohtaukset ryskäämään eteenpäin omalla painollaan, mutta heti kun henkilöiden täytyy puhua jotakin, valahtaa tunnelma pateettiseksi ja banaaliksi. Itsensä kohtalaisen vakavasti ottava elokuva ei ole osannut hyödyntää sen asetelmaan sisäänkirjattua camp-potentiaalia, vaan yrittää vetää touhun läpi Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -filmatisointien tyylilajissa. Leterrierille on vaan siunaantunut useaa astetta Sormus-trilogiaa huonompi käsikirjoitus.
Yhteensä kolmen eri käsikirjoittajan luovan prosessin seurauksena syntynyt, lihaksia ja miekkailutaitoja painottava tarina käyttää kreikkalaista mytologiaa ainoastaan taustakankaanaan. Tarinasta löytyy kaikki ison spektaakkelin vaatimat hahmotyypit ja tapahtumat, jotka katsoja tunnistaa välittömästi. Juonen kuljetus on ennalta arvattavaa ja tasatahtista. Henkilöhahmot on kirjoitettu epärealistisiksi ja yksiulotteisiksi, mitä korostaa entisestään vaatimattomat näyttelijäsuoritukset. Varsinkin Sam Worthington nuorena kapinallisena Perseuksena onnistuu olemaan poikkeuksellisen mitäänsanomaton ja epäkarismaattinen.
Kiireellä väsätty 3D antaa Titaanien taistelulle viimeisen, häiritsevän silauksen. Useassa kohtaa henkilöiden ääriviivat näyttävät kököiltä, eikä elokuvasta löydy yhtään kohtausta, jossa tekniikka toisi toimintaan huomattavaa lisätehoa. Todellinen antikliimaksi on myös elokuvan sisällöllisen tason tiivistävä loppukohtaus, jossa Zeus taikoo Perseukselle kumppaniksi tämän aiemmin kuolleen ihastuksen. Sillä täytyyhän kovan panomiehen pojalla jotain virikkeitä olla.
Toimituskunnan keskiarvo: 1,5 / 4 henkilöä
Seuraava:
Yön kirkas tähti
Yön kirkas tähti on visuaalisesti kaunis, muttei kovinkaan mieleenpainuva elokuva rakkauden ja elämän hetkellisyydestä.
Edellinen: Hachiko: tarina uskollisuudesta
Hallström hyödyntää romantisoitua mielikuvaa koirasta ja rakentaa Hachin tarinasta vastustamattomasti tunteisiin vetoavan draaman.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta