Myytin juuri
Elokuvateollisuus on sumeilematta rahastanut myyteillä ja mytologioilla. Se on sovittanut tarinoita, taruja, saagoja ja sankarilauluja uutukaisiin kuosiin ja/tai siirtänyt katsojaa ajassa sivustakatsojaksi, kun suuret sankarit listivät monstereita ja menninkäisiä, meduusoja ja maahisia. Mutta minkä sille mahtaa, että maailman alkuajoista kertovat tarinat kiehtovat ja lumoavat! Ehkä niissä on sitä alkuvoimaa. Michael Crichtonin kirjoittama, John McTiernanin ohjaama ja Antonio Banderasin tähdittämä 13. Soturi poikkeaa huomattavasti edukseen toisiaan toistavista mytologia-klooneista. Se pyrkii etsimään mytologian juuren, eli sen mistä suuret eepokset ovat syntyneet. Kun tarinasta poistetaan väriä ja värinää antanut tarinankerrontaperinne, niin mitä jää jäljelle? Realismiko?
13. Soturi kietoo historiallisen Ahmed Ibm Fahdlanin 900-luvulla kirjoittaman kronikan fiktion muotoon. Vuonojen väkeä terrorisoivat pahat voimat ja joukko potria pohjan poikia eli viikinkejä lähtee puolustamaan apua pyytävää kylää. Kuulostaapa pahaenteisesti Akira Kurosawan Seitsemän samurain halpahintaiselta ripp-offilta! Tutun tarinan ja mytologisen asettelun takaa paljastuu kuitenkin elokuvan punainen lanka. Keskiaikaisten värikylläisten maisemien ja jylhien linnojen sijasta maisemakuvaan kuuluvat kurjat linnanmäet ja loassa vaeltavat ihmispiruparat; auringon säteitä heijastavien haarniskojen sijasta rääsyt ja vihollisilta varastetut sotasopien riekaleet. Eipä siis ihme, että 13. Soturi on herättänyt historiantutkijat tutkijankammioistaan ylistämään elokuvan realistisuutta - tai pitäisikö sanoa inhorealistisuutta.
Jos joskus juoni on vain haitaksi, niin se on sitä juuri nyt. Pakollinen juoni, joka on onneksi tehty erittäin ohueksi, muuttuu vaatimattomuudessaankin painolastiksi. Muutaman kestämättömän roolin kautta elokuva puuroutuu ja muuttuu varhaisesta sotaelokuvasta eeppiseksi seikkailutarinaksi. Shakespearen tuotannosta poimittu paikallinen kieroileva kyläkuningashuone ei toimi laisinkaan, varsinkin kun roolit unohtuvat ennen kuin niiden varaan on edes ryhdytty virittelemään mitään. Sortoa ja tuhoa kylvävän vihollisen kuvaamisessa on eksytty entistäkin pahemmin, sekä ajassa että paikassa, vertajanoavat vastustajat nyt kun näyttävät tulleen kylmään pohjolaan aikakoneella osoitteesta: Amazon, 10 000 vuotta eKr. Melkein parempi olisi ollut, että elokuva olisi tyytynyt kahakan puolitoistatuntiseen kuvaamiseen.
Ja siihen alun kysymykseen: mistä ja minkälaisista tapahtumista ovat muokkautuneet suuret sankaritarinat? 13. Soturi näyttää toteavan sangen karkeasti: jokaisen myytin - tässä tapauksessa Beowulfin - takana on jokin pahainen pikku tappelu, josta on vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa veistelty romantisoitu ja kiiltokuvamainen eepos. Mitä mahtaakaan lopulta löytyä muiden maailman myyttien takaa?
Toimituskunnan keskiarvo: 3,3 / 4 henkilöä
Seuraava:
Fight Club
Arvostelu elokuvasta Fight Club.
Edellinen: Fight Club
Arvostelu elokuvasta Fight Club.