Road Trip valkokangas

Barry (Tom Green) esittelee Ithacan yliopistoa vastatulleille ja alkaa kierroksen piristykseksi kertoa tarinaa ystävistään. Josh (Breckin Meyer) lähettää tyttöystävälleen vahingossa videonauhan, jossa on todiste syrjähypystä Bethin (Amy Smart) kanssa. Josh tovereineen tekee kolmen tuhannen kilometrin ajomatkan Austiniin saadakseen nauhan takaisin. Ja matkalla tietenkin törmätään collegekomediaan kuuluviin tilanteisiin. Road Tripistä siis löytyy pieruhuumoria ja yläosattomissa kekkaloivia naisia. Huumeitakin poltellaan ja nörtiltä lähtee poikuus.

National Lampoon -elokuvien tuottajaveteraani Ivan Reitman on pestannut ohjaajaksi nuoren dokumentaristin Todd Phillipsin. Tulos on parempi kuin surkea teinihauskuutus American Pie, mutta kyse ei silti ole mistään tajuntaa räjäyttävästä naurupommista. Tuntuu, että hyvienkin osien summasta on tullut pienempi kuin pitäisi. Näyttelijöissä ei ole vikaa: erityisesti perverssi Barry, elokuvan kertoja, on tunnottomassa mielipuolisuudessaan erinomainen. Mukavaa autoilumusiikkia on tarjolla yllin kyllin. Hauskojakin tapahtumia tien päältä löytyy. Esimerkiksi spermapankissa E.L. (Seann William Scott) saa kyytiä hoitajalta, mutta eri tavalla kuin voisi kuvitella.. Pissa- ja kakkahuumoria ei voi koskaan olla liikaa tämäntapaisissa elokuvissa - Road Tripissä olisi voinut olla enemmänkin.

Poliittisesti korrektia kekseliäisyyttä osoittaa Barryn kertojuus. Tarina nähdään kuin Barryn silmin, jolloin vähäpukeiset naiset voivat kuulua siihen. Bethkin on saanut oman toimintaepisodinsa, jottei taantuisi pelkäksi seksiobjektiksi. Rotujen välistä rauhaa ja turvaseksiä promotoidaan myös. Kuitenkin kaikki ei ole naksahtanut ihan kohdalleen. Elokuva ei naurata niin paljon kuin kreisikomedian pitäisi. Ehkä edellä mainitut poliittisesti korrektit ratkaisut ovat hajauttaneet Road Tripin käsikirjoitusta. Psykopaatti-Barryn kertojuus olisi mahdollistanut paljon absurdimpienkin kuvioiden kehittämisen.

Elokuvan moraali on mielenkiintoista. Esimerkiksi E.L.:n esittelemät uskottomuuden säännöt ovat osa tunnottoman hedonismin projektia, joka nykyaikana vallitsee. Pettäminen ei ole kyseessä, jos vakipartneri on eri suuntanumeroalueella, kun syrjähyppy tapahtuu! Toisaalta elokuvassa yritetään olla korrekteja, toisaalta henkilöt tavoittelevat hetkeäkään miettimättä välitöntä tyydytystä.