Palaa luokseni valkokangas

Palaa luokseni saa englanninkielisen nimensä vanhasta Dean Martin -iskelmästä Return to me - Ritorna me. Iskelmän tunnelman mukaisesti Palaa luokseni on vanhanaikainen romanttinen komedia, siinä on lämpöä, värikylläisyyttä, rakkautta ja hieman maagisuuttakin.

Bob Rueland (David Duchovny) on rakennuttaja. Hänen vaimonsa Elizabeth (Joely Richardson) on eläintarhan intendentti. Erään juhlallisen illan jälkeen vaimo kuolee auto-onnettomuudessa ja Bobin on opittava elämään yksin. Samaan aikaan toisaalla Grace Biggs (Minnie Driver) odottaa uutta sydäntä heikkokuntoisen omansa tilalle. Grace saakin uuden elämän mahdollisuuden uuden sydämensä myötä, mutta kaikki tuntuu valjulta, kunnes Grace tapaa Bobin.

Yhden naisen projekti

Palaa luokseni on elokuva, jonka tekemisestä saamme kaikki kiittää Gracen ystävää Megania näyttelevää Bonnie Huntia. Bonnie kun on käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan. Lämminhenkinen elokuva onkin melkoinen näytös ensimmäisen elokuvansa ohjanneelle Huntille. Tällaista vaan lisääkin.

Elokuvan päänäyttelijät ovat rooleissaan mainioita. Keskinäinen kemia toimii ja hahmot eivät ole liian kauniita rooleihinsa, vaan ovat helposti lähestyttäviä. Toivottavasti Duchovny malttaa tehdä tarpeeksi erilaisia elokuvia päästäkseen eroon suuresta tv-roolistaan Fox Mulderina. Minnie Driveria en jaksa tarpeeksi kehua. Nainen on vain kerrassaan sympaattinen - aina.

Elokuvaan on myös lastattu melkoinen määrä vanhoja ukkoja, joista keskeisimmät roolit on varattu Carroll O’Connorille (lue Archie Bunker!), Gracen isoisänä ja O’Reilly’s -nimisen italialaisravintolan omistajana. Toinen merkittävä ukkorooli on varattu tuhannen roolin miehelle Robert Loggialle, joka näyttelee mielestäni hieman turhan italialaista kokkia.

Parasta Palaa luokseni -elokuvassa on se, että elokuva ei yritä liikoja. Se on intiimi ja lämmin tarina, eikä yritä olla mitään muuta. Suureksi elokuvaksi tästä ei ole, mutta useampia kertoja tätä kestää katsella. Tämä on kyllä koko vuoden paras treffileffa.