Rakkaat rikkaat ystävät valkokangas

Ihmissuhdehuttu tuntuu olevan loputon luonnonvara, ainakin Hollywoodissa. Vaatii angleemäisiä taitoja rakentaa pitkään elokuvaan toimiva draamankaari pelkän parisuhdelöpinän ja ihmissuhdevatvonnan varaan. Television puolella tämä onnistuu usein paremmin tiukemman formaatin ja rajallisemman ajan ansiosta. Sinkkuelämää, Gilmoren tytöt ja Mullan alla ovat esimerkkejä toimivista tv-sarjoista. Näiden menestyssarjojen jaksoja Nicole Holofcenerkin on urallaan ohjannut.

Televisiosarjojen iskevyys ei ole kuitenkaan siirtynyt valkokankaalle. Holofcenerin kirjoittama ja ohjaama Rakkaat rikkaat ystävät on harvinaisen tympeä ja tylsämielinen elokuva, jossa ei ole kunnollista tarinaa saati todellista sanottavaa. Puolitoistatuntisessa seurataan neljää keski-ikää kolistelevaa ystävätärtä ja heidän ihmissuhteitaan. Nelikon ystävyys on elokuvan ainoa johdonmukaisuus, vaikka todellisuudessa varsin erilaisten ihmisten yhdessäolo tuskin olisi näin auvoista. Erilaisuuksien kautta nousevat konfliktit olisivat saattaneet olla elokuvan voimavara. Mutta ei.

Ja raha. Se on kaikki kaikessa. Omaa polkuaan etsivä Olivia (Jennifer Aniston) on vaihtanut hienostokoulussa opettamisen kotiapulaisen keikkahommiin. Paljon puhuttua paskaduunia tekevä Olivia olisi saattanut kohota kiinnostavaksi sankarittareksi asettuessaan poikkiteloin ystävättäriensä ylläpitämän ylemmän keskiluokan kulutuskeskeisen porvarihelvetin kanssa. Mutta ei. Miksi ilmeisen itsenäinen nainen pitää alistaa ilmaisten ryppykräämien kerääjäksi aivan kuin ne olisivat jotain taikatemppuja parempaan elämään. Naistekijältä olisi odottanut enemmän. Tai ehkä tämä oli itsereflektiivistä ja hauskaa. Palkitaanhan Olivia lopussa rahalla ja hänkin pääsee sisustamaan.

Tässä naisten elämän tärkeimmässä tehtävässä hänen ystävättärensä ovat jo loistaneet. Yksi rakennuttaa taloonsa toista kerrostakin päästäkseen toteuttamaan "minimalismiaan". Kun keski-ikäinen hyvinvoiva rouvashenkilö vouhottaa sängyssä lojuen sisustuksesta tai roikottaa jääkaapin ovea tolkuttomasti auki syödessään jäätelöä, tekee mieli oksentaa. Amerikassa ilmeisesti energiaa riittää tuhlattavaksi ja ihmisillä on pakonomainen tarve jäädä hengailemaan avatun kylmiön äärelle. Jäädyttelevätköhän tällä tavoin ylikierroksilla käyvää typeryyttään.

Rakkaiden rikkaiden ystävien ongelma on tarinattomuuden ja sanottavan puutteen lisäksi löysässä dialogissa, joka ei juurikaan kipristele nauruhermoja edes laimean hymyn vertaa huolimatta sinänsä osaavista näyttelijöistä. Vaikka Frances McDormandin Janessa onkin tarvittavaa karismaa, niin henkilöihin samaistuminen on lähes mahdotonta, ellei satu olemaan – tai haaveile olevansa – ylemmän keskiluokan muka tiedostava pölhö, jonka älykkyysosamäärä laskee suhteessa pankkitilin saldon nousuun. Miesten sijana ei ole tässä olla juuri muuta kuin joko hintahtavasti mukavan lipeviä tai tunteettomia kusipäämoukkia.

Tämä on kai naisten elokuvaa siinä missä väkivaltaisen puisevat toimintarymistelyt ovat miesten elokuvaa. Yhtä kaikki samaa roskaa.