Please Give kotikatsomo

Jo elokuvan ensimmäinen kohtaus vihjaa, että tarinan keskiössä ovat erilaisten naisten kohtalot. Alkutekstien kanssa vuorottelevat lähikuvat eri kokoisista rinnoista, jotka puristetaan kahden levyn väliin mammografista kuvausta varten. Ohjaaja Nicole Holofcener on neljännessä elokuvassaan Please Give jälleen lempiaiheensa kimpussa ja kuvaa naisten tunne-elämän kirjoa.

Holofcener on luonut uraa vierailevana ohjaajana useiden amerikkalaisten laatusarjojen parissa. Hänen kädenjälkensä on tuttu television menestyssarjoista, kuten Gilmoren tytöt, Sinkkuelämää ja Mullan alla. Elokuvan puolella Holofcener on suuntautunut komedialliseen indiedraamaan ja naisten arkisiin kipupisteisiin.

Please Give luo katsojan eteen läpileikkauksen postmodernien newyorkilaisten jokapäiväisestä elämästä. Pariskunta Kate ja Alex odottavat kärsimättömästi 91-vuotiaan naapurinsa Andran siirtymistä tuonpuoleiseen, jotta pääsisivät laajentamaan huoneistoaan hänen asuntoonsa. Heidän teini-ikäisen tyttärensä mieliala kuohahtelee akneongelmien ja vaatepulmien parissa. Perheen arki risteää isoäidistään Andrasta huolta pitävien nuorten naisten kanssa, jotka ovat kumpikin omalla tavallaan hukassa elämänsä suhteen.

Suurkaupunkilaisten elämää leimaa elokuvassa alituinen kyynisyyden läsnäolo. Ihmiset kohtaavat toisensa hyödykkeinä ja odottavat palveluksista vastalahjoja. Toisaalta hyväksikäytön kääntöpuolena päätään nostaa paikoitellen aito vilpittömyys ja pienten asioiden synnyttämät ilon hetket. Etenkin kiukuttelevalle isoäidilleen omistautunut Rebecca toimii ympäröivän ilmapiirin vastaisesti ja antaa enemmän kuin saa.

Kiinnostavimmaksi teemaksi elokuvassa nousee keskiluokkainen häpeä oman elintavan etuoikeudesta. Kate painiskelee syyllisyytensä kanssa ja yrittää ostaa omatuntoaan puhtaaksi antamalla rahaa kodittomille. Ahdistuksen syvetessä entisestä elämäntavasta irrottautuminen alkaa houkuttella. Oravanpyörästä pudottautuminen olisi suuri askel yhdelle ihmiselle, mutta kuitenkin vain mitätön takaisku eriarvoisuutta tuottavalle yhteiskunnalle. Jos yksi ihminen astuisi sivuun, hänen tilalleen tulisi toinen.

Elokuva ilahduttaa pitämällä henkilöhahmot tiukasti maan pinnalla ja käsittelemällä mullistavatkin tapahtumat arkisella otteella. Hollywoodilaisittain tuttuun ylidramatisointiin ei sorruta, vaan tunnetiloja kuvataan uskottavasti. Sekä surun että ilon hetket vivahtavat hienoiseen hämmennykseen. Kohtauksia ei rasiteta alleviivauksin ja arvottaminen jätetään katsojan tehtäväksi.

Please Given kerronta tasapainoilee hienovaraisen huumorin ja vakavamielisen pohdiskelun rajamailla. Tapahtumia ei kaunistella, mutta ei myöskään kauhistella. Elokuva tuntuu maanläheisyydessään tavoittavan jotain olennaista hyvinvoivien kaupunkilaisten tunnemaailmasta. Kaikki on muodollisesti hyvin, mutta kaikilla on jatkuvasti paha olla.