Perheen pojalla on pahat mielessä

Columbine, Red Lake, Virginia Tech, Winnenden, Rio de Janeiro, Kauhajoki, Jokela ja viimeisimpänä Midi-Pyrénées’n ammuskelut. Koulusurmien määrälle ei listaa tehdessä tunnu tulevan loppua. Niiden peräkkäisyys ja levinneisyys kertovat omaa lohdutonta kieltään. Ahdistuneita on liikaa ja keinoja ahdistuksen purkamiseen liian vähän. Surullisinta on, että jokaisen murhenäytelmän jälkeen emme ole tulleet kuitenkaan yhtään viisaammaksi. Tekojen motiivit jäävät aina yhtä käsittämättömiksi.

We Need to Talk About KevinLynne Ramsayn ohjaama, Lionel Shriverin samannimiseen romaaniin perustuva Poikani Kevin ei lähde tarjoamaan psykologisia selityksiä koulusurmille. Se on pikemminkin ekspressionistinen kuvaus syyllisyyden ja epätietoisuuden tunteesta, joka seuraa läheisille omien lasten tekemistä koulusurmista.

Elokuva kertoo Evasta (Tilda Swinton), perheenäidistä, jonka poika Kevin (Ezra Miller, Jasper Newell ja Rock Duer) käyttäytyy pienestä pitäen piinaavan manipuloivasti vanhempiansa kohtaan. Pikku paholaisella on pahat mielessä, mutta vain äiti osaa aavistaa tämän. Muut Evan joviaalia puolisoa (John C. Reilly) myöten pitävät äidin epäilyksiä lähinnä merkkinä orastavasta hermoromahduksesta.

We Need to Talk About KevinEvan perspektiivistä käsin kerrottu elokuva liikkuu monessa aikatasossa paljastaen pala palalta päähenkilönsä tukahdutettuja muistoja: lasten kanssa on ongelmia, joskus avioliiton alkuvaiheessa Eva tunsi olevansa onnellinen, nyt häntä vihataan silmittömällä tavalla. Elokuva vihjailee eri tapahtumien kautta, että joskus ja jossain Kevin on tehnyt jotain sanoinkuvaamattoman hirvittävää, jonka Eva haluaisi vain unohtaa. Ongelma on, ettei hän voi pyyhkiä koko menneisyyttään.

Poikani Kevin on riipivä kauhuelokuva, mutta myös varovaisella tavalla musta komedia tehdessään Kevinistä yksiselitteisesti pahan ruumiillistuman. Hahmo tuo psykologisessa latteudessaan erehdyttävästi mieleen Ennustus-elokuvien Damien-pojan. Poikani Kevin kuvaa niin ikään, kuinka Kevin pyrkii uuvuttamaan häntä epäilevää äitiään psykologisella ja jopa fyysisellä kiusanteolla. Ensin äiskältä viedään järkeen vetoamisen turvaverkko, sitten alta viedään perheen luottamus ja lopulta koko yhteisön hyväksyntä. Katsoja kuin Evakaan ei saata ymmärtää, miksi Kevin haluaa aiheuttaa tämänlaista pahaa.

We Need to Talk About KevinSelittämätön ja käsittämätön ovat elokuvan avainteemoja. Hirvittäväksi elokuva kuitenkin muuttuu, kun Kevinin hirmuteko kaadetaan Evan niskaan. Koulusurmaajan kasvattajista stigmatisoituu yhtäkkiä osallisia pojan tekoihin. Näin syyllisyydestä ja omasta katumuksesta muodostuu elokuvassa lohduton vankila, josta ei ole mahdollista päästä pois.

Ramsayn elokuva on brutaali ja julma, mutta se tavoittaa kuitenkin maanisuudessaan jotain inhimillistä. Se kertoo, kuinka kamalia tapahtumia ei voida pyyhkiä yli niitä selittämällä tai unohtamalla. Se näyttää minkälaisia seurauksia koulusurmilla on läheisiin. Mutta se myös kysyy, mihin syyllisten metsästys lopulta johtaa? Ja missä vaiheessa käsittämättömiä tekoja voi antaa anteeksi? Vai voiko niitä antaa ollenkaan?

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,5 / 13 henkilöä


Powered by Preview Networks