Piiloleikkejä mikämikämaassa

Kummitustalo ei tunnu kovin omaperäiseltä lähtökohdalta kauhuelokuvalle. Kauhu onkin vaikea lajityyppi ja sen konventiot pölyttyneitä. Mutta Orpokoti ei onneksi ole elävänä haudattu elokuva. Se nimittäin humisee, paukkuu, kumisee ja rapisee ennennäkemättömän tyylikkäästi.

Juan Antonio Bayonan ohjaamassa Orpokodissa yhdistyy monia aiemmista elokuvista tuttuja aineksia omaleimaisesti ja taidokkaasti. Sitä on verrattu esimerkiksi The Othersiin, The Innocentsiin sekä elokuvan tuottajana toimineen Guillermo del Toron aiempiin Pan’s Labyrinthiin ja The Devil’s Backboneen. Orpokotia onkin pidetty ennakkokirjoittelussa pitkälti del Toron aikaansaannoksena. Elokuva on kuitenkin niin harkittu kokonaisuus, että se tuskin on syntynyt vain yhden miehen voimin. Del Toron tapaan realismi ja fantasia punoutuvat yhteen kiehtovaksi kudelmaksi, eikä totuus ole tarua turvallisempaa. Tässä elokuvassa pelko ulottuu syvälle.

Orpokoti on myös perhedraama. Laura (Belén Rueda) muuttaa perheensä kanssa rannikolla sijaitsevaan vanhaan orpokotiin, jossa hän on itse lapsena asunut. Hänen aikomuksensa on perustaa hoitokoti kehitysvammaisille lapsille. Pian Lauran pikkupoika Simón (Roger Príncep) löytää talosta uusia, näkymättömiä ystäviä ja uppoaa yhä syvemmälle omaan maailmaansa. Aluksi vanhemmat pitävät lapsensa leikkejä harmittomina, mutta pian selviää, ettei kaikki ole kohdallaan.

Lopulta elokuvasta kehittyy synkkä ja painostava tarina äidinrakkaudesta. Karismaattinen Belén Ruedan sopii hyvin orpokodin kolkoille käytäville ja tekee voimakkaan suorituksen epätoivoisena äitinä, jonka mielenmaiseman ympärille koko elokuva rakentuu. Ruedan on aiemmin nähty televisiossa Serranojen perheen äitinä sekä Alejandro Amenábarin elokuvassa Meri sisälläni.

Kauhistuttava on myös kaunista. Talo, ranta, luola ja majakka ovat kaikessa symbolismissaan erinomainen miljöö. Toistuvat teemat sitovat tarinaa yhteen ja viittaukset esimerkiksi J.M. Barrien Peter Paniin ja C.G. Jungiin eivät ole liian itsetarkoituksellisia. Kuvasto elää valojen ja varjojen leikistä ja elokuvan äänimaailma on raastavan pelottava. Orpokodin perinteisempään kuvakerrontaan tekee poikkeuksen Hollywood-kauhulta lainaava osio, jossa käytetään videokuvaa. Tämäkin on onneksi tehty taiten.

Espanjassa Orpokoti on ollut vuoden katsotuin elokuva ja kirinyt ohi Hollywoodin kassamagneettien. Eikä ihme. Ainoa ihmetyksen aihe on elokuvan varsin alhaiselta tuntuva ikäraja Suomessa. Sen verran tanakasti aikuisenkin katsojan hiuskarvat nousivat pystyyn.

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 9 henkilöä