My Little Eye valkokangas

Alussa olivat asenteellisesti poliisien työtä seuraavat sarjat, kuten Cops. Samaan aikaan katsojia kohautettiin näytellyillä versioilla todellisista onnettomuuksista sarjassa Rescue 911 ja hassutettiin ihmisten kotivideoilla useissa identtisissä sarjoissa. Meillä Suomessa jälkimmäistä edusti muun muassa Nelosen ytimekkäästi nimetty sarja, Tosi-TV. Sitten tulivat sellaiset todellisuus-tv-sarjat, joissa katsojat päästettiin tirkistelemään muutaman ihmisen yhteiselämää tietyn ajanjakson verran Big Brother -tyylisissä ohjelmissa. Tällä hetkellä viimeistä askelta näyttävät edustavat sosiaalipornon rajat kirkkaasti ylittävät parisuhdepetturuuksilla mässäilyt ja vaimonvaihtoilakoinnit. Mitä meille näytetään seuraavaksi?

Marc Evansin vähälle huomiolla jäänyt elokuva My Little Eye visioi seuraavaa askelta naittamalla yhteen Big Brother -tirkistelyn ja The Blair Witch Projectin (1999) tunnelman. Elokuvassa viisi nuorta lupautuu elämään kuusi kuukautta vanhassa talossa täydellisen korven keskellä. Jokaiseen nurkkaan ja jokaiseen huoneeseen on asennettu kameroita, jotka lähettävät ohjelmaa suoraan internetiin halukkaiden nähtäväksi. Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jos nuoret pystyvät elämään talossa puoli vuotta, he saavat miljoona dollaria. Mutta jos yksikin heistä lähtee, kaikki menettävät mahdollisuutensa rahoihin. Viimeisen viikon aikana pelin säännöt äkisti muuttuvat, kun talossa alkaa tapahtumaan selittämättömiä asioita. Ja panokset vain nousevat äärimmäisyyksiin ensimmäisen murhan jälkeen.

My Little Eyen asetelma vaikuttaa poikkeuksellisen onnistuneelta, vaikka se ei missään nimessä ole mitenkään omaperäinen. Valvontakamera-teema tarjoaa myös ohjaajalle mahdollisuuden kokeilla uusia rajoja "mitä halvemmalta näyttää, sitä aidommalta tuntuu" -tyylistä estetiikkaa. Välillä tosin näyttää siltä kuin ilmaisun selkeyden vuoksi olisi jouduttu turvautumaan perinteisempään elokuvakerrontaan. Elokuvan ainoa varsinainen kompastuskivi onkin siinä, että se epäonnistuu yrittäessään rinnastaa katsojan niihin nimettömiin, joiden voidaan ajatella seuraavan My Little Eye -ohjelmaa verkossa. Tuoreesta otteesta on kuitenkin siinä mielessä hyötyä, että loppumetreillä tosi-tv-splatteriksi kääntyvä elokuva tarjoaa muutaman kunnon hiustennostatuksen myös turtuneemmillekin kauhurainojen ystäville.

Evansin My Little Eye herättelee kysymyksiä siitä, kuka haluaa katsoa "todellisia" äärimmäisyyksiä kotisohvansa nurkasta ja miten pitkälle tuottajat ovat valmiita menemään. Useinhan juuri tekijöitä ja esiintyjiä syyllistetään ihmetellen heidän moraaliaan. Tämä on kuitenkin täysin toissijaista, koska tekijät tekevät mitä heiltä odotetaan ja mitä heiltä halutaan. Meidän vuoksemme tuntemattomat ihmiset itkevät sydänsurujaan tv-kameroille tai kärsivät jatkuvasta tarkkailusta valvontakameroiden alla. Ja meidän ruokahalumme on kyltymätön eikä mikään raja ole vielä tullut vastaan.