Little Nicky valkokangas

Helvetillisen huumorin tuuppaaminen valkokankaalle näin joulun aikaan, vaikuttaa ensiajattelemalta hieman oudolta. Mutta toisaalta - maailmaan mahtuu niitäkin, jotka ovat elämässään kuunnelleet muutaman Judas Priestin älppärin liikaa, eivätkä juhlista joulun harmoniaa lurittamalla jumalanpalveluksissa enkeliä taivaan. Näille jälkimmäisille piruparoille helvetin huvit antanevat oman kummallisen nautintonsa. Kulttuuristatuksestaan kiinni pitävän kriitikon tuskin pitäisi mennä lausumaan edes poikkipuolikasta kehun sanaa mistään pannahisen teiniheavyhuumorin kotkotuksista. Valitettavasti minun nuoruudessani kaverit haistelivat liimaa ja levyhyllyyn kerääntyi vinopino Iron Maidenia ja Kissiä, joten minä otan nyt sivuaskeleen kriitikkorintamasta.

Kun alakerran hikiset työläiset ovat pervoja hörhöjä ja taivaan enkelit teinityttömäisiä bimboja, teoksen vakavuusastetta ei voi pitää kovinkaan korkeana. Harvey Keitelin isännöimän alakerran isännän kaksi poikaa ottaa hatkat maan päälle. Hyvän ja pahan tasapaino järkkyy ja itse pääpukarikin alkaa rapistua. Isäpahis lähettää kolmannen poikansa, nössö-Nickyn (Adam Sandler), hakemaan kurittomat karkulaiset takaisin. Maan päällä paholaisen pojalla on tietysti paljon opittavaa, mm. rakkaudesta.

New Yorkin kaduilla Nickyä opastaa bulldogi nimeltä Beefy ja tämä vekkuli pari palautti iloisesti mieliin scifi-kummajaisen A Boy and His Dogin (1975), jossa Don Johnson oli mentaalisessa puheyhteydessä koiraansa. Tällaisissa elokuvissahan on tapana viljellä viitteitä muihin taideteoksiin ja heitellä herjaa mitä hassuimmista asioista. Groteskimpaa meno olisi tosin saanut vieläkin olla, mutta hupinsa se on huonossakin maussa ja tässä tekeleessä siinä onnistutaan minusta Dogmaa paremmin.

Loppujen lopuksi elokuva, jossa pyöritetään Chicagon älppäriä takaperin ja kuunnellaan Luciferin viestejä, ei voi olla muuta kuin hykerryttävä. Joulun hengelliskapitalistisessa humussa helvetin muovifiguurit pelastavat paljon ja loppua kohden tekijöidensä (lue: ilmeisen kaveriporukan) käsiin levinneen tarinan harsii vielä kasaan aussipoikien alkuperäinen Highway To Hell. Tämä tuskin sopii kaikille, mutta jouluvirsiin tympääntyneitä ainakin edes naurattaa.