Ida valkokangas

Elokuvauransa Briteissä aloittanut ohjaaja Pawel Pawlikowski (s. 1957) palaa uusimmalla elokuvallaan synnyinmaansa Puolan maisemiin. Mustavalkoinen, 1960-luvulle sijoittuva Ida on kertomus tarinoista, jotka eivät koskaan toteutuneet. Surullista aihetta Pawlikowski lähestyy vahvana henkilödraamana, kuten jo hänen aikaisemmissa elokuvissaan on ollut tapana. Rankasta aiheesta huolimatta Pawlikowskin Ida uskoo unohtuneiden kohtaloiden valottamisen tuovan rauhaa ja toivoa paremmasta huomisesta.

Nuori noviisi Anna (Agata Trzebuchowska) valmistautuu antamaan luostarivalansa. Ennen lopullista seremoniaa abbedissa lähettää hänet tutustumaan omiin juuriinsa ja tätiin (Agata Kulesza), joka luovutti hänet luostarin kasvatettavaksi aivan pikkutyttönä.

Anna saa kuulla olevansa juutalaisperheen tytär Ida, jonka vanhempien kohtalo on jäänyt toisen maailmansodan maininkien katveeseen. Vastauksia etsimään lähtevät naiset saavat huomata, että sota-ajan haavat ovat vielä tuoreita, eikä kyselijöitä oteta vastaan avosylin.

Nunnan elämään valmistautuvan Annan ja tuomari Wandan välillä ei ole niin suurta eroa kuin heidän elämäntapansa antaisivat ensisilmäyksellä olettaa. Vahva usko saa vastaansa poliittisen vakaumuksen, ja kummankin elämänvalinnat nousevat koeteltaviksi matkan edetessä.

Kuten Pawlikowskin My Summer of Loven (2004) maallikkosaarnaaja Philinkin kohdalla osoitettiin, usko ei ole uskoa, jos sitä ei koetella. Itsensä suurempien voimien vietäväksi antaneet naiset ovat elämänsä risteyksien eri kohdissa, mutta valinnat, jotka heidät ovat sinne saattaneet, muistuttavat toisiaan.

Molemmat Agathat tekevät Idassa hienot ja realistiset roolisuoritukset. Annan hillityn olemuksen alta pilkahtavat ahneen uteliaasti maailmaa tarkkailevat silmät. Kovan kuoren itselleen kasvattanut Wanda yrittää houkutella Annaa astumaan Idan kenkiin ja kokeilemaan elämää, jota hän ei koskaan elänyt. Valtiota ja uskontoa edustavat naiset saavat huomata uusien asemiensa avaavan heille ovia, jotka aiemmin olisivat jääneet kiinni. Wandalle Annan noviisinhunnun tuoma erikoishuomio edustaa menneisyyden kirjaimellista peittämistä ja herättää katkeruutta, jota hän yrittää sisarentyttäreltään salata.

Tarinankerronta yhdistyy Idassa saumattomasti kuvalliseen kieleen. Omasta tarinastaan syrjäytetyt ja unohdetut naiset ovat rajauksissa miltei tippumassa pois kuvasta. Mitä lähemmäs totuutta he pääsevät, sitä aktiivisemman roolin he ottavat myös kuvien keskiössä.

Kokenut kuvaaja Ryszard Lenczewski on yhdistänyt voimansa ensimmäistä pitkää fiktioelokuvaansa kuvanneen Lukasz Zalin kanssa, ja kaksikon innovatiivinen ja unenomainen lopputulos onkin poikinut palkintoehdokkuuksia jopa Oscareita myöten. Modernit sommitelmat istuvat aikakauden kuvaukseen toistaen uuden aallon elokuvien kaikuja.

Kun menneisyys ei varjosta elämää aaveen tavalla, voi tulevaisuuden kohdata vahvempana. Anna ja Wanda ovat omien tarinoidensa ulkopuolelle suljettuja naisia, jotka lähtevät aktiivisesti hakemaan vastauksia ja ottamaan oman paikkansa tarinoidensa keskiössä. Ida on surullisesta aiheestaan huolimatta vapauttava ja toiveikas elokuva, joka tuo inhimilliset kasvot monien nimettöminä historiaan hävinneille tarinoille.