Fantastic Four valkokangas

Sarjakuvasankarin toisensa perään kirmatessa valkokankaalle on vuorossa vihdoin Marvel-yhtiön suosion alkulähde. 1960-luvulla syntynyt Ihmeneloset-sarjakuva pelasti Marvelin konkurssilta ja uudisti supersankarigenreä. Ihmeneloset eivät olleet täydellisiä, vaan heissä oli inhimillisiä puutteita. Kokonaisuutena ryhmä muistutti vaihtelevalla menestyksellä toimivaa perhettä. Vaihtelevalla menestyksellä toimii myös Fantastic Four -filmatisointi.

Sarjakuvalle kohtuullisen uskollisesti ihmeneloset matkaavat avaruuteen tutkimaan kosmista säteilyä. Joukkio kuitenkin altistuu säteilylle ja maahan palattuaan huomaa outoja muutoksia itsessään. Tiedemies Reed Richards pystyy venyttämään kehoaan, Reedin entinen rakastettu Sue Storm pystyy muuttumaan näkymättömäksi, Suen veli Johnny pystyy käsittelemään tulta ja Reedin uskollinen ystävä Ben Grimm muistuttaa lähinnä oranssia kiveä. Kumimies, jota kutsutaan Herra Fantastiseksi? Poliisisarja Shieldistä tuttu Michael Chiklis oranssissa kumipuvussa? Pystyykö tällaista tekemään tai katsomaan vakavalla naamalla?

Vastaus on kumpaankin ei. Fantastic Four on hyvänmakuista hattaraa, jota ei kuitenkaan pysty nauttimaan suurina annoksia. Muiden supersankarifilmatisointien pyrkiessä modernisoimaan eli synkistämään lähdemateriaalia tai yrittäessä olla edes jollain tavalla syvällisiä, Fantastic Four tasapainoilee hyväntuulisen komedian ja rymistelyn välissä. Ohjaajana on komedialla Barbershop (2002) tunnetuksi tullut Tim Story, eikä hänen tavoitteensa ole turhan korkealla.

Sekä huumori että ryminä toimivat suurimmaksi osaksi. Ongelmat löytyvätkin käsikirjoituksesta. Muiden supersankaridebyyttien tapaan tämäkin on lähinnä hahmojen esittely, mutta siltikin kovin vähän ehtii tapahtua. Elokuvaan on kuitenkin saatu tungettua muutamia silmiinpistäviä juoniaukkoja, jotka haittaavat jopa tämäntyyppisessä menossa. Asiaa ei auta päähenkilöiden, Ioan Gruffuddin ja Jessican Alban, valjuus. Vastapainoksi Michael Chiklis ja Chris Evans ovatkin sitten pirteämpiä tapauksia.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että tästäkin aiheesta on jo tehty parempi elokuva. Viime vuoden Pixar-animaatio Ihmeperhe käsittelee hyvin paljon ihmenelosia muistuttavaa supersankariperhettä. Se myös pureutuu perheen toimimattomuuteen siinä missä Fantastic Four ehkä ehtii käsitellä aihetta jo jatko-osassaan. Huonoista arvosteluista huolimatta elokuva on maailmanlaajuisesti ehtinyt kerätä muutamassa viikossa yli 200 miljoonaa dollaria, joten jatko-osa lienee välttämätön. Mikäpä siinä – jos pahimmat virheet saadaan korjattua, voi tuloksena olla hattaraa, jota jaksaa enemmänkin kuin yhden annoksen.