Coda – Kahden maailman välissä valkokangas

Suomenkin valkokankailla käynyt Bélierin perhe (2014) oli sensaatio kotimaassaan Ranskassa keräten katsojia sekä kiittäviä arvosteluita. Kuuron perheen ainoasta kuulevasta lapsesta ja hänen matkastaan laulajaksi kertova elokuva herätti kuitenkin myös kritiikkiä siitä, miten kuurot esitettiin koomisina kevennyksinä. Asiaa ei auttanut se, että kuulevien näyttelijöiden esittämästä ranskankielisestä viittomakielestä eivät sitä äidinkielenään puhuvat saaneet selvää ilman tekstitystä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Sian Hender on lähtenyt Coda – Kahden maailman välissä -elokuvassaan uudistamaan Bélierin perheen tarinaa tarttumalla uudelleenfilmatisoinnissa juuri näihin ongelmakohtiin.

Ruby (Emilia Jones) on jakanut elämänsä koulun ja työn kesken. Aikaiset herätykset kuuluvat asiaan, kun hän lähtee veljen (Daniel Durant) ja isän (Troy Kotsur) kanssa kalastustroolarilla merelle. Koulupäivinä hän yrittää olla erottumatta joukosta, mutta valinnaisaineita valitessaan hän seuraa ihastustaan Milesia (Ferdia Walsh-Peelo) ja ilmoittautuu kuoroon. Ruby on tottunut laulamaan, mutta perheensä ainoana kuulevana jäsenenä hän ei ole tottunut siihen, että hänen laululleen on kuulijoita. Opettaja Bernardo Villalobos (Eugenio Derbez) tunnistaa kuitenkin Rubyn lahjakkuuden ja alkaa ohjata häntä ajattelemaan opintoja pikkukaupungin ulkopuolella.

Vaikka tarina ei ole suuresti muuttunut Bélierin perheestä, ovat Codan tarinan painotukset uudet. Ranskalaisessa versiossa musiikki oli sankarittaren perheelle jotain tuntematonta ja vierasta, mutta Codassa Rubyn perheellä on oma suhde musiikkiin. Rossin perhe ei koe musiikkia samoin kuin muut kaupunkilaiset ja lauluesitysten seuraaminen etäältä voi olla tapahtuma, jossa ajatukset lähtevät helposti harhailemaan. Tämä ei kuitenkaan ole perimmäinen syy perheen eroaville ajatuksille uusista opintosuunnitelmista.

Tiukkaan yhteen kasvanut perheyksikkö on tottunut tulkin rooliin solahtaneen Rubyn paikalla oloon. Rossin perheen elanto ja turvallisuus riippuu siitä, että mukana töissä on kuuleva kansihenkilö, eikä perhe ole valmistunut töiden uudelleen järjestelyihin. Tarinan siirtyminen maatilalta kalastajayhteisöön tekee Rubyn mahdollisesta lähdöstä dramaattisemman ja yhteisön ulkopuolelle jäämisestä suuremman ongelman. Rubyn työpanoksesta korvaamattoman tehneille vanhemmille on tämä myös ollut tapa luoda tyttäreen erityinen suhde, mikä on jättänyt perheen esikoisen ulkokehälle, kun häntä ei ole huomioitu samalla tavoin.

Näkyvin muutos Codassa on elokuvan näyttelijäkaarti. Kotsurin ja Durantin ohella Rossin perheen äitinä nähtävä Marlee Matlin puhuu äidinkielenään amerikkalaista viittomakieltä. Heidän replikointinsa on luontevaa ja täynnä tunnetta. Siitä välittyvät vitsit ilman, että vitsinkertoja on naurun kohteena. François Damiensin ja Karin Viardin roolityöt Bélierin perheessä olivat isoja, eikä tunteiden kieli koskaan päässyt ulkoa opetellun tekstin yläpuolelle. Erityisesti Kotsur ihastuttaa helposti innostuvan isän roolissa, kun Matlinin esittämä äiti jää Codassa hieman irralliseksi, koska tarina erottaa hänet merellä työskentelevästä kolmikosta. Emilia Jones on kaikkeen mukautuvana Rubyna ilahduttavan kirpakka.

Sian Hender on onnistunut Codassa rakentamaan tutun, mutta hyvin tehdyn tarinan. Elokuva onnistuu olemaan vilpitön ilman, että se sortuu lapsellisuuteen tai ylitunteellisuuteen. Koskettava kasvutarina onnistuu myös naurattamaan eikä teiniromanssiakaan ole unohdettu. Hender on karsinut tehokkaasti alkuperäisen tarinan harhapolut pois ja tehnyt siitä jämäkämmän. Mutta mikä tärkeintä, elokuva esittää kuurot ihmisinä, joilla on omia toiveita ja kiinnostuksen kohteita, eikä tyydy määrittämään heitä pelkän kuurouden avulla.