Captain America: The First Avenger valkokangas

Kun supersankarielokuvia pursuaa joka tuutista, ei ihan mikä tahansa perusrepäisy jaksa enää katsojia innostaa. Monet studiotkin ovat onneksi tämän tajunneet, ja elokuvia ei enää puristeta samasta muotista. X-Men: First Class muistutti 1960-luvun James Bond -seikkailua. Thor oli kepeä ja värikäs. Ensi vuonna tuleva, Crank-elokuvien ohjaajien tekemä Ghost Rider: Spirit of Vengeance kuulostaa puhtaalta sikailulta.

Lähdemateriaalista on moneksi, joten parempi antaa tekijöiden tehdä itsensä ja hahmojen näköisiä elokuvia. Hyvä esimerkki tästä lähestymistavasta on myös Marvel-kustantamon Captain America: The First Avenger. Joe Simonin toisen maailmansodan aikaan luoma ilmiselvä propagandahahmo on tehty ymmärrettäväksi tämän päivän katsojille samalla säilyttäen hahmon lähtökohdat.

Elokuva muistuttaa tyyliltään ohjaaja Joe Johnstonin omaa Rocketeeriä (1991), joka sijoittuu kutakuinkin samalle ajalle ja jossa myös pistetään natseja turpiin. Kummatkin ovat inspiraationsa 1930-luvun sarjafilmeistä ottaneita seikkailuja. Elokuvaa katsoessa mieleen tupsahti jostain alitajunnasta myös Kadonneen aarteen metsästäjät ja Tähtien sota, joten en yllättynyt, kun elokuvan jälkeen luin haastatteluista kyseisten oman aikansa sarjafilmitribuuttien olleen esikuvia.

Kapteeni Amerikka on sen verran persoonaton hyvyyden – eli Yhdysvaltojen – puolustaja, että sarjakuvissa hahmo on taipunut heijastamaan kulloisenkin lukijasukupolven näkemyksiä. Nyt, kun kyseessä on 1940-luvulle sijoittuva retroseikkailu eli tästä päivästä ei tarvitse välittää, on hahmon isänmaallisuudesta tehty vähäeleisempää. Kapteenin eli siviilinimeltään Steve Rogersin periaatteena elokuvassa onkin yleismaailmallisempi ajatus siitä, että pienempiä ei saa kiusata. Natsit ovat täydellinen pahis elokuvan mustavalkoiseen maailmaan, jolla ei ole paljoa tekemistä todellisen historian kanssa.

Elokuva on niin tyylitelty sarjakuvaversio menneisyydestä, ettei edes tupakoinnin täydellinen poissaolo onnistu ärsyttämään. Myös Kapteeni Amerikka -nimi on selitetty nokkelasti. Siinä missä alkuperäisissä sarjakuvissa Rogers ristitään heti täysin pokalla Kapteeni Amerikaksi ja laitetaan pistämään natseja turpiin, elokuvassa hänet puetaan Amerikan lippuun, nimetään Kapteeni Amerikaksi ja sysätään tanssi-ja lauluesityksen tähdeksi myymään valtion obligaatioita.

Koska kyseessä on ensimmäinen Kapu-leffa pitkään aikaan, pitää hahmo tietenkin esitellä katsojakunnalle. Astmaattinen ruipelo Brooklynistä pääsee sitkeän yrittämisen jälkeen armeijaan, kun Stanley Tuccin esittämä tiedemies huomaa hänessä potentiaalia. Rogers pääsee uuden, henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia vahvistavan supersotilasseerumin koekaniiniksi. Rogersia näyttelevä Chris Evans on itse kaukana ruipelosta, joten elokuvan alkupuolella hänet on kutistettu digitaalisesti. Lopputulos on häkellyttävän saumaton.

Kuten monessa muussakin supersankarielokuvassa, hahmon syntytarinaan käytetään liian paljon aikaa. Lisäksi tarinassa myös pohjustetaan Marvelin ensi vuoden suursatsausta eli Kostajat-elokuvaa. Tämän vuoksi elokuvassa on täysin turha kehyskertomus. Näistä syistä kokonaisuus tuntuu ylipitkältä, etenkin kun syntytarinan lisäksi varsinaiselle pihville jää liian vähän aikaa. Hugo Weaving pääsee irrottelemaan supernatsi Punakallona, mutta Punakallon ja Kapteeni Amerikan yhteenotto jää antikliimaksiksi.

Muissa sivuosissa nähdään esimerkiksi Tommy Lee Jones, ja vaikka siloposki Evans sopiikin hyvin Kapteenin rooliin, jää hän auttamattomasti muiden näyttelijöiden jalkoihin. Osittain tämä johtuu jo hahmonkin rajoitteista. Symboliksi ja esikuvaksi tarkoitettu Kapteeni Amerikka ei voi olla muuta kuin kirkasotsainen.

Puutteistaan huolimatta Captain America: The First Avenger on silti viihdyttävä seikkailuelokuva hyvin tehdyissä puitteissa. Tarinan tapahtuma-aika, 1940-luku, on toteutettu tyylikkäästi, ja natsien suuruudenhulluista laitoksista on saatu meheviä tapahtumapaikkoja elokuvalle.

Elokuva on jälkikäteen muutettu 3D:ksi. Jälki on hienovaraista, mutta samalla täysin turhaa. Itse valitsisin 2D-version.