Brittiohjaaja teki elokuvan idolistaan

Peter Greenaway (s. 1942) on juuri niin aristokraattisen ja hienostuneen oloinen, kuin olen kuvitellutkin. Tapaamme Teurastamolla, Helsingin uudella hipsterialueella. Liituraitatakissaan ohjaajalegenda vaikuttaa aluksi kuin toiselta planeetalta tipahtaneelta. Pian käy kuitenkin ilmeiseksi, että hän keskustelee yhtä sujuvasti Venäjän nykytilanteesta ja Netflixistä, Sikstuksen kappelista ja svengaavasta Lontoosta. Puhe pulppuaa vuolaana mutta äärimmäisen jäsenneltynä virtana.

Brittiohjaaja on Suomessa puhumassa uudesta elokuvastaan Eisenstein in Guanajuato, joka sai maailman ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa. Elokuva kertoo Sergei Eisensteinin lyhyestä oleskelusta Meksikon Guanajuatossa vuonna 1931. Neuvosto-ohjaajaa näyttelee elokuvassa suomalainen Elmer Bäck.

Greenaway kertoo fanittaneensa Eisensteinia 16-vuotiaasta lähtien.

Ensimmäinen hänen elokuvansa, jonka näin, oli Lakko (1925). Se oli hyvin vaikuttava kokemus. En ollut ennen törmännyt ohjaajaan, joka kohtelisi elokuvaa niin suurella vakavuudella. Kun minulle selvisi, että Eisenstein oli vasta 25-vuotias aloittaessaan elokuvien tekemisen, olin vieläkin hämmästyneempi.

Nuori Greenaway otti tavoitteekseen nähdä kaikki Eisensteinin itsensä valmiiksi saamat elokuvat, joita oli laskutavasta riippuen viisi tai kuusi.

Siihen aikaan se ei ollut niin helppoa. Nykyään kaikki elokuvan historian merkkiteokset ovat katsottavissa dvd:ltä, mutta 1960-luvulla elettiin vielä selluloidifilmin aikaa.

Venäläisohjaajassa kiehtoivat paitsi vakavuus myös isot ideat, laaja yleissivistys ja erityisesti montaasiteorian kehittäjän kyvyt leikkaajana.

Pohjimmiltaanhan Eisenstein oli propagandisti. Lenin ja Stalin ymmärsivät, että elokuva on loistava propagandan väline, koska suurin osa kansasta ei osannut lukea. Mutta propagandan suhteen ei pidä olla liian snobi: se voi olla myös suurta taidetta. Michelangelokin propagoi katolista uskoa, Greenaway muistuttaa.

Dokumentista tulikin fiktio

Peter Greenaway on kerännyt Sergei Eisensteiniin liittyvää materiaalia koko aikuisikänsä ajan. Suunnitteilla oli dokumenttielokuva neuvosto-ohjaajasta, mutta Meksikon matkalla mieli muuttui.

Kirjoitin libreton oopperaan, jota esitettiin Guanajuatossa. Siellä kävin Eisensteinia suuresti kiehtoneessa muumioiden museossa. Tiesin, että Eisenstein oli tehnyt keskeneräiseksi jäänyttä Que viva Mexico! -elokuvaansa nimenomaan Guanajuatossa. Monet hänen hankkeensa keskeytyivät; usein se johtui Stalinin äkillisistä mielenmuutoksista.

Meksikon matkojensa inspiroimana Greenaway alkoikin työstää fiktiota dokumentin sijaan. Fiktiokin pohjautuu tositapahtumiin.

Eisensteinista on olemassa todella paljon aineistoa: valokuvia, kirjeitä, aikalaiskuvauksia... Myös filmimateriaalia on paljon. Luulen, että hän oli sillä tavalla narsisti, että piti filmatuksi tulemisesta.

Elokuvassa Eisensteinilla on suhde miespuolisen oppaansa, Palomino Canedon, kanssa. Greenawayn mukaan suhteen olemassaolosta on olemassa todisteita.

En todellakaan ole keksinyt sitä itse. Eisenstein kävi kirjeenvaihtoa Pera Atashevan kanssa, josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa. Kirjeissä Eisenstein kertoi Peralle suhteestaan Palominoon. Pera oli rakastunut Eisensteiniin, mutta Eisenstein suhtautui naiseen kuin siskoonsa.

Suomalainen sai käydä venäläisestä

Amsterdamissa asuva Greenaway taivutteli dokumentteihin erikoistuneen tuotantoyhtiönsä suostumaan siihen, että elokuvasta tulisikin fiktio. Tuottajat toivoivat pääosaan A-listan amerikkalaisnäyttelijää.

Se oli alun alkaenkin tuhoon tuomittu ajatus. Voitko kuvitella Tom Cruisea juttelemassa sukupuolielimelleen? Ei kovin todennäköistä.

Greenaway etsi sopivaa näyttelijää elokuvansa pääosaan vuoden päivät.

Ideaalitapauksessa näyttelijä olisi tietenkin ollut venäläinen. Mutta venäläiset näyttelijät osaavat huonosti englantia. Etsin sopivaa henkilöä Moskovasta, Pietarista, eri puolilta Eurooppaa, New Yorkista ja Los Angelesista.

Suomalaisen Elmer Bäckin Greenaway löysi lopulta Tukholmasta.

Hän oli juuri oikean ikäinen, 33-vuotias. Pidin hänen energiastaan ja innostuneisuudestaan. Ulkoisestikin hän muistutti hieman Eisensteinia.

Greenaway kiittelee Bäckin heittäytymistä ja rohkeutta.

Hän oli valmis tekemään hyvin fyysisen roolin, mikä on näyttelijälle tietynlainen riski. Kymmenen vuoden päästä hän ei varmaankaan suostuisi ottamaan tällaista roolia vastaan.

Greenawayn mukaan elokuva tehtiin pienellä budjetilla ja lyhyessä ajassa: kuvaukset kestivät 3,5 viikkoa. Bäckin lisäksi mukana on kaksi muutakin suomalaisnäyttelijää, Jakob Öhrman ja Rasmus Slätis. Tuottajapuolella Suomea edustavat Edith Film Oy ja Yleisradio.

"En ole suosittu Venäjällä"

Venäjällä Eisenstein in Guanajuato on saanut osakseen kovaa kritiikkiä.

Taustalla on tietysti homofobinen ilmapiiri, jota Venäjällä lietsotaan. Itse en tosin ole huomannut, että homoseksuaalisuus olisi suuri ongelma tavallisille venäläisille; pikemminkin kyseessä on Putinin juoni lännen mustamaalaamiseksi, Peter Greenaway sanoo.

Mutta pahinta ei ehkä kuitenkaan ole se, että olen esittänyt Eisensteinin homona. Enemmän on tainnut loukata se, että minä ulkopuolisena, ei-venäläisenä olen uskaltautunut tekemään elokuvan heidän kaikkien aikojen kuuluisimmasta elokuvaohjaajastaan. Kaiken lisäksi elokuva sijoittuu Meksikoon, eikä Venäjälle.

Paljon entisen Neuvostoliiton alueella matkustellut Greenaway on hyvin huolissaan Venäjän nykytilanteesta.

Putin pitää länttä dekadenttina, mutta todellisuudessa turmeltuneita ovat venäläiset itse. Länsi ei ole tähän syytön: kun Neuvostoliitto hajosi, olimme turhan voitonriemuisia. Lännen olisi pitänyt investoida Venäjälle ja auttaa maata integroitumaan aidosti osaksi maailmantaloutta.

Greenawayn mielestä lännessä ei ole opittu historiasta mitään.

Ensimmäinen maailmansota loi Hitlerin, ja nyt sama on tavallaan toistunut. Putinille pitäisi nyt tarjota mahdollisuus perääntymiseen kasvojaan menettämättä.

"Elokuvan aika on ohi"

Jos Greenawayn kuva Venäjästä on lohduton, vielä pessimistisempi on hänen näkemyksensä elokuvan kohtalosta.

Emme elä enää elokuvan aikaa, vaan kuvaruudun aikaa. Elokuvia tehdään nykyään niin paljon, että ne ovat kuin tapettia. Elokuville ei ole tehnyt hyvää, että niitä voidaan katsoa missä ja milloin vain.

Peter Greenaway on koulutukseltaan taidemaalari.

Olen tietysti puolueellinen, koska olen saanut maalarin koulutuksen, mutta minusta elokuva on vain kuvitettua tekstiä. Kaiken lisäksi kuvitamme edelleen 1800-luvun kirjallisuutta, emme ole selvinneet vielä edes 1900-luvulle. Missä viipyy James Joycen Odysseuksen filmatisointi? Olemme juuttuneet Jane Austeniin, Greenaway manaa.

Vaikka elokuva taiteenlajina on ollut suuri pettymys, maalarina minua häiritsi se, ettei maalauksissa ole ääniraitaa. Nyt saan sentään tehdä maalauksia, joilla on soundtrack.

Lue myös