Viikonloppumatka suomalaiseen mielenmaisemaan

Pääsiäisen jälkeen 12.–15.4.2007 voi jälleen kokeilla viikonlopun mittaista todellisuuspakoa kuudettatoista kertaa järjestettävällä Suomalaisen elokuvan festivaalilla. Neljän päivän aikana voi vaikkapa juhlistaa satavuotiasta suomalaista näytelmäelokuvaa. Salaviinanpolttajia vuodelta 1907 ei festivaalilla voi nähdä, mutta ohjaaja Mikko Niskasen ja näyttelijä Liana Kaarinan töihin on mahdollista tutustua lähemmin.

Mikko Niskanen on kiistatta yksi vaikutusvaltaisimmista suomalaisista elokuvantekijöistä. Hän on ikimuistoisesti kuvannut suomalaista miestä ja mielenlaatua Kahdeksassa surmanluodissa (1972) ja hapuilevaa nuorisoa Käpy selän alla -elokuvassa (1966). Ennen Surmanluotien, Asfalttilampaiden (1968) ja Lapualaismorsiamen (1967) festivaalinäytäntöjä on oiva tilaisuus pistäytyä perjantaina Mikko Niskanen -seminaariin, jossa miehestä esitelmöivät Veijo Hietala, Pentti Stranius ja Sakari Toiviainen. Lauantaina elokuvantekijä on pääosassa ravintola Killassa, missä työtoverit muistelevat merkkimiestä.

Mikko Niskaselta esitetään viikonlopun aikana Kino Thaliassa ja Vanhassa Dominossa peräti yhdeksän elokuvaa. Valkokangasaikaa festivaalilla saavat myös sellaiset teokset, jotka eivät aikanaan nousseet kriitikoiden tai suuren yleisön suosikeiksi. Kunnianhimoisella tuotannollaan Niskanen oli varmasti jonkinlainen käpy suomalaisen elokuvatuotannon selän alla: perinteitä rikkova, ehdoton elokuvantekijä ja taiteilija. Niskanen vastaanotti uransa aikana kuusi Jussi-palkintoa, enemmän kuin kukaan toinen suomalainen elokuvaohjaaja.

Perussuomalaisten listoilta eduskuntaan yrittänyt Liana Kaarina on toinen festivaalin teemoista. Hyvin mielenkiintoinen, useita kieliä taitava ja ranskaksikin runoja julkaissut taiteilija tunnetaan parhaiten eroottisuutta tihkuvista elokuvarooleistaan kumouksellisella 1960-luvulla. Huolimatta vain vuosikymmenen ja 13 elokuvan pituisesta urastaan, näyttelijätär on takertunut vahvasti ihmisten elokuvamuistiin. Kolmesta festivaalilla nähtävästä Liana-elokuvasta tunnetuin on Åke Lindmanin ohjaama nuorisokuvaus Jengi (1963).

Sekä Liana Kaarina että Mikko Niskasen luottonäyttelijät Tarja-Tuulikki Tarsalasta Kristiina Halkolaan on mahdollista nähdä valkokankaan ulkopuolella ennen muutamaa elokuvanäytäntöä. Näyttelijät ja muut elokuvantekijät kertovat yleisölle näkemyksiään ja muistojaan elokuvien tekemisestä. Edellisten vuosien tapaan nämä lyhyet kohtaamiset tekijöiden ja katsojien välillä ovat varmasti festivaalin parasta antia.

Lauantai-iltana on luvassa elokuvataiteen ystäville todellista herkkua, kun satavuotisen suomalaisen näytelmäelokuvan juhlanäytöksessä esitetään säestetty mykkäelokuva Vaihdokas (1927). Elokuvan alkukuvina nähdään harvinaista materiaalia suomalaisen elokuvan alkutaipaleelta. Tässä juuri on Suomalaisen elokuvan festivaalin vastustamaton vetovoima: mahdollisuus nähdä isolta kankaalta pätkiä suomalaisesta mentaalihistoriasta. Kuohuva 60-luku, murtuvan murheellinen 80-luku ja 50-luvun viattomuus ovat täällä taas!

Lisätietoa festivaalista, elokuvista ja vieraista osoitteessa: www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi.