Sattumia

Elämä on sattumia, valintoja ja päätöksiä. Joka ikinen päivä jokaisen meistä on tehtävä pieniä ja suurempia, näennäisen yhdentekeviä tai koko oman, toisinaan myös muiden elämän muuttavia päätöksiä. Valinnan voi tehdä vain kerran, emmekä koskaan saa tietää, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme valinneet toisin.

Sattumasta sai alkunsa Sodankylän jokakesäinen elokuvajuhlakin. Muutaman ihmisen hullunrohkea idea keskelle Lapin yötöntä yötä pystytettävästä elokuvafestivaalista sai ymmärrettävästi vastaansa epäilijöiden ilottoman lauman, mutta jo ensimmäisestä vuodesta lähtien oli selvää, että tapahtuma olisi menestys.

Tämänvuotisen elokuvajuhlan päävieraat, Milos Forman ja Lasse Pöysti, puhuivat sattumista puhuessaan elämästään ja urastaan, sillä molemmat miehet päätyivät elokuva-alalle sattumien johdattamina. Forman halusi teatteriohjaajaksi ihastuttuaan pienenä poikana teatterin kauniisiin ja hyväntuoksuisiin näyttelijättäriin. Hän ei kuitenkaan läpäissyt teatterikoulun pääsykoetta ja päätyi elokuvakouluun. Lasse Pöysti tiesi haluavansa esiintyjäksi nähtyään lapsena Disneyn elokuvan Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937).

Uuden elokuvan helmiä

Sodankylän tämänvuotisen festivaalin kiinnostavinta antia tarjosi päävieraiden elokuviin keskittyvän sarjan lisäksi Uuden elokuvan helmiä -sarja. Muutaman kiinnostavan työn lisäksi sieltä löytyi yksi varsinainen helmikin.

Kanadalaisen Guy Maddinin (The Saddest Music in the World, 2003) Brand Upon the Brain! (2006) on merkillinen taideteos. Harvinaisen omintakeinen elokuva on mykkäelokuvien elementtejä surrealistiseen kerrontaan ennakkoluulottoman kokeilevasti yhdistelevä oidipaalinen insesti- ja zombie-tarina. Pintatasoltaan se on kertomus ohjaajansa lapsuudesta, mutta ilmaisuvoimaisen audiovisuaalisen antinsa ja herkän humoristisen kerrontansa ansiosta elokuvasta kasvaa pelkkää kasvukertomusta suurempi ylistys luovuuden vapauttavalle voimalle. Brand Upon the Brain! on innoittavan omaperäinen elokuva ikiaikaisista teemoista: rakkaudesta, itsenäistymisestä, rohkeudesta ja kasvusta.

Suurenmoisen näyttelijän, Sarah Polleyn (Elämäni ilman minua, 2003) esikoispitkä ohjaustyö Away from Her (Kanada, 2006) on kertomus rakkaudesta, luopumisesta, unohtamisesta ja anteeksiannosta. Grant ja Fiona ovat eläneet myrskyisää, rakkaudentäyteistä liittoaan jo vuosikymmeniä, mutta kaikki muuttuu Fionan sairastuessa Alzheimerin tautiin. Vastahakoisesti Grant vie vaimonsa hoitolaitokseen. Järkytys ja hämmennys ovat suuria yhä kauemmas muistamattomuuteen lipuvan Fionan alkaessa kohdistaa rakkauttaan toiseen mieheen. Kypsää ja tasapainoista elokuvaa vaivaa hienoinen toisteisuus, mikä saa sen tuntumaan turhan pitkältä ja raskaalta.

Ranskalaisen Jacques Doillonin ohjaaman Just Anybodyn (2008) kolme nuorta päähenkilöä rimpuilevat raa’asti tunteiden ja tekojen sekavassa ja osittain salatussa ristipaineessa. Näennäisesti elokuvassa on kyse kolmiodraamasta, vaikka päähenkilöt tuskin hipovat toisiaan upotessaan yhä syvemmälle henkilökohtaisten ongelmiensa turvalliseen suohon. Vahvojen näyttelijäsuoritusten varassa kulkeva elokuva hajoaa loppuaan kohti, mikä syö sen uskottavuutta.

Valintoja ja erehdyksiä

Punk! Tauti joka ei tapa (2008) on dokumentti punk-musiikista ja -aatteesta, sen merkityksistä, historiasta ja nykytilasta. Dokumentti valottaa punkin historiaa lähinnä suomalaisten yhtyeiden ja artistien kautta, haastatteluja, keikkataltiointeja, uutis- ja arkistomateriaaleja hyödyntäen.

Elokuvan jälkeen yleisön kysymyksiin vastannut ohjaaja Jouko Aaltonen kertasi dokumentin rakentamisprosessia alkuideasta päähenkilöiden, haastateltavien, paikkojen ja musiikin valintaan. Yleisön kritisoidessa useiden tärkeiden bändien ja paikkojen puuttumista elokuvasta Aaltonen totesi elokuvan tekemisen olevan aina vaikeiden valintojen värittämä prosessi. Valinnat ovat kuitenkin välttämättömiä tehdä mahdollisimman ehjän ja sopivan mittaisen elokuvan valmiiksi saamiseksi.

Peter von Baghin vetämät aamukeskustelut tarjosivat jälleen festivaaliyleisölle mahdollisuuden kuulla tarinoita tarinoiden takaa. John Cassavetesin luottonäyttelijänä tunnettu Seymour Cassell puhui von Baghin kanssa improvisoinnista, kokeilemisesta, valinnoista, sattumasta ja erehtymisestä, valottaessaan työskentelyä Cassavetesin kanssa. Cassell peräänkuulutti jokaisen oikeutta etsimiseen ja erehtymiseen, niin elokuvissa kuin elämässäkin: "Kaikkihan me teemme virheitä läpi elämän."