Elokuvaa, ei sen vähempää

Suomen suurin ja kaunein tai ainakin laveimmalla elokuvavalikoimalla sivelty Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin promolehti on varma kellertävän syksyn merkki. Samalla se on yhdenlainen elokuvaharrastajan karkkikauppa. Aviisi tarjoaa ensimmäisen todellisen mahdollisuuden sukeltaa yli kahdensadan pitkän ja lyhyen elokuvan valikoimaan, joka on tarjolla kymmenen päivän ajan 19.–29. syyskuuta.

Hieman nurinkurisesti festivaalin ykkösnimet ja myös ennakkomyynnissä eniten huomiota keränneet elokuvat tuppaavat olemaan niitä, jotka tullaan myöhemmin näkemään Suomessa myös laajassa levityksessä. Avajaiselokuvana nähtävänä, Kultaisella palmulla kruunattu Adelen elämä: osat 1 ja 2 -teoksen ainoa näytös myytiin loppuun tunneissa.

Muutkin festivaalin gaala-elokuvat ovat herättäneet euroilla mitattavaa kiinnostusta. Riippumattoman amerikkalaisen elokuvan kärkinimiin kuuluvan Noah Baumbachin mustavalkoinen Frances Ha, Dome Karukosken suomalaista äärioikeistolaisuutta tarkasteleva Leijonasydän ja festivaalin pitkäaikaisen suosikin Wong Kar-Wain kung fu -mukaelma The Grandmaster muodostavat festivaalien gaala-gallerian. Näistä töistä kaikki nähdään myöhemmin myös laajemmassa teatterilevityksessä.

Niin maailmalla kuin Suomessa paljon keskustelua herättänyt tapaus on festivaaleilla vierailevan Joshua Oppenheimerin karrelle hehkutettu dokumentti The Act of Killing. Indonesiassa vuosien 1965–1966 välillä tapahtunut kommunistien ja muiden epämiellyttäväksi todettujen ihmisten järjestelmällisen teurastuksen tarkastelu on nostanut kovan haloon. R&A-festivaalilla elokuvasta nähdään liki kolmituntinen ohjaajan leikkaus. Dokumentti on mahdollista nähdä myös osana Docventuresia.

The Act of Killingin ohella järjestävät ovat nostaneet festivaalien avainelokuviksi muun muassa matkantekoa sekä fyysisesti että henkisesti toistuvasti kuvaavan Alexander Paynen Nebraskan, rytmikkään kerronnan mestarin Danny Boylen Trancen ja Ulrich Seidlin karmivan Paradise-trilogian päätösosan Hope.

Animaatiopuolella ei tänä vuonna ole tarjolla Hayao Miyazakin elokuvaa, mikä lienee monelle pettymys. Aasialaista animaatiota edustavat kuitenkin kunnialla niin Wolf Children kuin Evangelion: 3.0 You Can (Not) Redo. Eritoten jälkimmäisen liput ovat huvenneet äkkiä. Pirteästi nimetty belgialais-kanadalais-ranskalainen The Suicide Shop on niin ikään kerännyt ympärilleen runsaasti positiivista ennakkopöhinää.

Ohjelma tarjoaa perinteitä kunnioittaen runsaasti aasialaisen elokuvavuoden merkkiteoksia. Wong Kar-Wain uutukaisen lisäksi nähdään Jia Zhang Kenin kohahduttanut A Touch of Sin, joka käsittelee verisin kääntein Kiinan kommunismin, totalitarismin ja kapitalismin sekametelisoppaa. Elokuvamaailman ylityöläiseltä Takashi Miikelta nähdään festivaaleilla peräti kaksi elokuvaa. For Love’s Sake ja Hara-Kiri: Death of a Samurai löytänevät yleisönsä.

Traditioita kunnioittaa myös suomalaisen elokuvan viikko, joka tarjoaa vielä kerran mahdollisuuden nähdä kaikki tänä vuonna Suomessa teatteriin asti päätyneet kotimaiset tuotannot. Suomen ensi-iltansa festivaaleilla saa Pirjo Honkasalon Betoniyö, joka on hänen ensimmäinen fiktioelokuvansa peräti viiteentoista vuoteen. Viime aikoina Honkasalo on tehnyt glooriaa kerännyttä uraa ennen muuta dokumentaristina.

Yksi festivaalien mielenkiintoisimmista saarekkeista löytyy Lähi-idästä. Vaikka alueelta kansainväliseen levitykseen päätyvät elokuvat käsittelevät liki poikkeuksetta muodossa tai toisessa konfliktia, tarjoavat ne kipeästi kaivatun ripauksen henkilökohtaista dramatiikkaa uutisotsikoiden oheen. Maantieteellisesti punaiseksi värjäytynyt hiekkatie vie ennen muuta Israelin seudulle. Palestiinalaiskysymyksen ympärillä liikkuu peräti neljä kuudesta Arabian Visions -kategorian elokuvasta.

Uutta aluevaltausta R&A hakee online-festivaaleilla. Tarjolla on lyhyttä fiktiota ja dokumenttia. Nettinäytösten sosiaalisuutta on lisätty reaaliaikaisella keskustelumahdollisuudella. Juttutuokioihin osallistuvat myös elokuvien tekijät. Tällä tapaa on mahdollista nähdä yli kaksikymmentä lyhäriä.

Tämäkin ennakkokatsaus raapaisee vain pintaa. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalien valikoimasta löytyy eittämättä monta sellaista helmeä, joista ei vielä tässä vaiheessa pidetä meteliä. Oleellinen osa elokuvafestivaaleja ovat ne lukuisat keskustelut, joissa jaetaan suosituksia ja mollauksia. Näiden puheiden perusteella itse kunkin ohjelmisto muuttuu. Joskus parempaan, joskus huonompaan suuntaan.

Lisää elokuvista ja ohjelmasta festivaalin kotisivulta www.hiff.fi