Kevään hurmejuhlat

Night Visions on jo yli vuosikymmenen pitänyt huolta hurmeesta ja roiskeesta intoutuneista elokuvanystävistä. Ohjelmaa odotetaan joka vuosi kieli pitkällä, eikä suotta. Parhaimpina vuosina festivaalille on saatu kattavia retrospektiivejä merkittävien lajityyppiohjaajien elokuvista ja saatu samalla myös tekijälegendoja vierailemaan paikan päälle. Tästä hyvänä esimerkkinä muun muassa vuosi, jolloin sekä ohjaaja Paul Verhoeven että roskan paavi John Waters vierailivat Suomessa.

Tänä vuonna festivaalia kunnioittaa yhdysvaltalainen kauhuelokuvan merkkinimi Gary Sherman. Häneltä nähdään kolme klassikkoelokuvaa: Death Line (Iso-Britannia 1972) ammentaa kauhunsa Lontoon metrotunneliverkostosta, Dead & Buried (USA 1981) on goottikauhun ja gore-efektien juhlaa ja Vice Squad (Iso-Britannia / USA) räväkkä toimintaeksploitaatio.

Festivaalilla vierailee myös muun muassa dokumenttiohjaaja Alexandre O. Philippe. Häneltä nähdään dokumentti 78/52 (USA 2017), joka viittaa Alfred Hitchcockin Psykon suihkumurhakohtaukseen. Tapausta juhlistetaan näyttämällä myös Hitchcockin alkuperäinen Psyko 35 mm:n filmikopiolta.

Kaikkiaan nähdään yli 30 elokuvaa ja joukko lyhytelokuvia. Nähtävillä on useita viime vuoden kansainvälisten festivaalien mielenkiintoisimpia genretärppejä. Esimerkiksi viime vuoden Cannes-festivaalilta saapuu Suomen ensiesitykseen kaksikin elokuvaa. Kriitikoiden lellikiksi osoittautunut Julia Ducournaun esikoisohjaus Raw (Grave, Ranska/Belgia 2016) kertoo lihansyönnin iloista. Newyorkilaisohjaaja Michael O´Sheanin The Transfiguration (USA 2016) puolestaan kannattelee hartioillaan vampyyrielokuvien tematiikkaa.

Festivaalin avainuutuuksiin lukeutuu Night Visionsissa useasti näkyvää paikkaa nauttineen brittiohjaaja Ben Wheatleyn uutukainen. Toimintatrilleri Free Firea (Ranska/Britannia 2016) on luonnehdittu suunsoittoleffaksi yhdysvaltalaisohjaaja Shane Blackin parhaimpien elokuvien tapaan.

Yhtenä festivaalin pääteemana ovat genre-elokuvan naisohjaajat. Neljän naisohjaajan kauhuantologia XX (Kanada / USA 2017) joukosta löytyy muun muassa ohjaaja Karyn Kusaman teos. Naisohjaajien sarjaa täydentää brittinäyttelijä Alice Lowen esikoisohjaus, kauhukomedia Prevenge (Britannia, 2016) jonka pääroolin hän myös itse esittää.

Perinteitä ei ole unohdettu. Vuodesta 2012 festivaalilla on esitetty Tommy Wiseaun pesunkestävä kalkkunateos The Room (USA 2003). Näytökset ovat kulttiyleisön kohtaamisia, jossa muovilusikat lentävät kohti kangasta ja pilkallinen nauru raikaa. Kokemusta voi verrata esimerkiksi Rocky Horror Picture Show´n kaltaisiin tapahtumiin.

Vaikka tämä perinne on kiva, voi festivaalijärjestäjiä kritisoida myös paikalleen jämähtämisestä. Wiseaun The Room on kulttihitti, joka vetää salit täyteen kerta toisensa jälkeen. Silti internethypen ulkopuoleltakin löytyy paljon samanlaisia kalkkunateoksia, joita festivaalille kannattaisi tuoda. Esimerkiksi yhdysvaltalaisohjaaja Neil Breenin elokuvat ovat saaneet internetissä orastavaa suitsutusta ja sopisivat täydellisesti korvaamaan The Roomin. Jos kuitenkin The Room on edelleen näkemättä yleisön seurassa, ei Night Visionsin näytöstä kannata missata.

Night Visions ei ole koskaan ujostellut lopettaa näytöksiään ovet paukkuen. Tälläkin kertaa festivaali huipentuu yön mittaiseen kavalkadiin, jossa ryöpytetään lauantaipäivästä sunnuntai-aamuun saakka väsyneille silmäpareille outoja, hurmeisia nykyelokuvia ja käppäisiä kulttiklassikoita. Tapahtuman päättää aamun pikkutunneilla Vietnam-sekopäisyydessä houreinen roskaraina American Commandos (Filippiinit / USA 1986). Yön yli kestävään maratoniin uskaltanee usuttaa heitä, joiden mielenterveys koettelemuksen kestää. Ja filmihulluillahan pää kestää.

Lisätietoa festivaalista ja ohjelmistosta: www.nightvisions.info