Seminaari elokuvan tulevaisuudesta

Festivaaleilla esitettyjen elokuvien tapaan Espoo Cinéssä 25.9.2009 järjestetty yleisöseminaari oli harvinaista herkkua ja erittäin mielenkiintoinen. Seminaarin aiheena oli elokuvan tulevaisuus. Digitalisoituminen aiheuttaa valtavia muutoksia niin elokuvien tekemisessä, levittämisessä, esittämisessä kuin myös kuluttamisessa, ja muutokset ovat hädin tuskin alkaneet. Aihepiiri on tavattoman laaja, minkä vuoksi seminaaripuhujat pystyivät keskittymään täysin erityyppisiin asioihin.

Pääpuhujana seminaarissa oli kanadalainen mediataiteilija Luc Courchesne, joka on työskennellyt immersiivisen ja interaktiivisen elokuvan parissa pitkään. Ohjaaja Timo Vuorensola puhui digitaalisesta jakelusta, ja seminaarin lopuksi ohjaaja Kasimir Lehto sekä psykologi Jukka Häkkinen puhuivat 3d-elokuvien ominaisuuksista.

Courchesnen mielestä kyseessä on yksinkertaisesti filmin kuolema. Useimmat ihmiset eivät hänen mukaansa edes huomaa muutosta, koska tarinankerronnan välineenä elokuva tulee säilymään kuten ennenkin. Nykyisenlaisen elokuvan kuolemaan Courchesne ei myöskään usko, vaan spekuloi sen rinnalle nousevan erilaisia liikkuvan kuvan muotoja, joita katsellaan ja koetaan eri tavoin. Katsojasta voi tulla vierailija, näyttelijä ja jopa asukas. Uudet laitteet tulevat aina muuttamaan vanhoja kaavoja.

Panoraaman historiasta pitkällisesti selittänyt Courchesne näytti kiehtovana esimerkkinä uudesta mediasta panoraamakameraansa, joka pystyy kuvaamaan täydet 360 astetta. Tämän kuvan heijastamista varten on rakennettu puolipallon muotoisia huoneita, joiden sisällä käyttäjä voi uppoutua täysin maisemaan ja siirtyä paikasta toiseen. Järjestelmää varten on tehty jo pelikin, johon voi tutustua Panoscope 360:n sivuilta.

Ilmaislevityksessä internetissä olevan Star Wreck -elokuvan ohjannut Timo Vuorensola puolestaan puhui digitalisoitumisen vaikutuksesta elokuvien jakeluun. Yli 8 miljoonaa kertaa ladattu elokuva on julkaistu myös dvd:llä. Julkaisusopimuksen ehtona oli ilmaislatauksen mahdollisuus jatkossakin. Vuorensolan mielenkiintoinen puheenvuoro käsitteli sitä, miten ilmaistuotteestakin pystyy saamaan tuloja ja mitä ongelmakohtia nykyään tilanteessa on. Kun elokuvat päätyvät nettiin usein ennen ensi-iltaansa ja kun tavallinen tallaaja voi laittaa kaiken digitaalisen luvatta nettiin jakoon, ovat jakeluun ja piratismiin liittyvät dilemmat ajankohtaisia sekä elokuvantekijöille että muille, joiden elämään immateriaaliasiat vaikuttavat.

Star Wreckin kohdalla tekijät ovat saaneet tuloja dvd-myynnistä, oheiskrääsästä ja levitysoikeuksista. Vuorensolan mukaan nykytilanteessa on kuitenkin useita ongelmia. Ensimmäisenä hän mainitsi alueelliset markkinat, jotka aineettomien hyödykkeiden maailmassa tuntuvat aikansa eläneiltä. Myös tekijänoikeuksien kanssa on ongelmia, ja Vuorensolan mukaan idea digitaalisen kopion arvosta ei perustu mihinkään. Myös hinnoittelu on kynnyskysymys. Jos hinta on liian korkea, elokuvaa ei vuokrata tai osteta, vaan päädytään sen sijaan piraattikopioon. Sen katselusta eivät tekijät saa mitään, eikä myöskään ole mahdollista tukea tekijöitä muilla tavoin. Viimeisenä Vuorensola mainitsi jakelupäivämäärät. Elokuvat päätyvät maittain aluksi teattereihin, sitten dvd:lle ja video-on-demand-palveluihin. Nykymaailmassa tämä ei enää toimi, ja perustuu Vuorensolan mukaan lähinnä perinteisiin.

Epäkohtien esilletuomisen lisäksi Vuorensola esitti myös muutamia korjausliikkeitä tilanteeseen. Vuokrauspalvelu Netflixin kaltaiset kuukausimaksulliset palvelut voisivat olla yksi ratkaisu. Vuorensola peräänkuuluttaakin elokuville Spotifyn kaltaista palvelua. Myös kasvojen antaminen tekijöille ja elokuvantekijän ja yleisön tuominen lähemmäksi toisiaan voisi auttaa tilanteeseen. Star Wreckin takana olevat tahot pyörittävätkin netissä Wreck-a-Movie-sivustoa, joka mahdollistaa yhteisöllisen filmien ideoinnin ja tekemisen. Tämänkaltaisten ratkaisujen on tosin vaikea kuvitella toimivan läheskään kaikkien projektien kanssa, ja Vuorensola itsekin on sitä mieltä, että luova diktatuuri on pakko olla olemassa.

Viimeisenä ääneen pääsivät 3d-kuvasta puhuneet Kasimir Lehto ja Jukka Häkkinen. Helsingin yliopistolla ja Nokia Research Labsissa työskentelevä Häkkinen tutkii kiinnostusta 3d-kuvaan. Mitä 3d-kuva itse asiassa lisääkään kokemukseen ja millä kriteereillä tätä voisi tutkia? Asia on monimutkainen, mutta Häkkinen esitteli vakuuttavasti eroja 2d- ja 3d-kohtausten näkemisen välillä. Silmän liikkeitä tutkimalla on huomattu, että samaa kohtausta katsotaan eri tavoin 2d:nä ja 3d:nä – 2d-versiossa silmän liikkeet keskittyivät pelkästään kohtauksessa oleviin ihmisiin, siinä missä 3d-versiossa silmä tutki tilaa paljon enemmän. Samaten 3d-versio oli tutkimuksessa mukana olleiden mielestä liian lyhyt, luultavasti siksi koska tilaa tutkittiin enemmän eikä dialogiin ehditty keskittyä. 3d-projektien parissa työskentelevän Lehdon mielestä kyseessä onkin kompromissi, jos tismalleen samasta elokuvasta tehdään sekä 2d- että 3d-versiot.

Kokonaisuutena seminaari esitteli antoisasti eri näkemyksiä murroskautta elävän taiteen- ja teollisuudenhaaran nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Lue myös