VAINOHARHAA JA VANGITSEVIA KUVIA

Tämänvuotisen Avanto-festivaalin 20.-23.11.2003 kiinnostaviin vieraisiin lukeutuu ruotsalais-amerikkalainen elokuvantekijä Gunvor Nelson (s.1931). Ohjaaja on itse paikalla kolmessa näytöksessään, joissa esitetään töitä vuosilta 1969-2003. Nelson on avantgarde-ohjaaja, joka käsittelee teoksissaan elämäänsä perheenäitinä, lastensa kasvattajana ja omien vanhempiensa hoitajana. Häntä pidetään jopa kokeellisen elokuvan grand old ladyna.

John Sundholmin mukaan Nelsonin ominaislaatu ei niinkään piile elokuvien muodossa tai sisällössä itsessään kuin tämän lähestymistavassa, suhtautumisessa elokuvaan. Ohjaajan tuotanto liikkuu realismin ja surrealismin rajamaastossa ilman että kumpikaan sulkeutuisi pois. Sundholm kirjoittaa Nelsonin estetiikkaan kuuluvan "(...) esineiden ja materiaalien arvostaminen ja kunnioittaminen, eräänlainen aineellisuuden estetiikka, joka pohtii elokuvan materiaalia, kuvaa, leikkausta, ääntä, väriä ja valoa".

Mielenkiinnolla voi odottaa myös näytösten käytännön toteutusta. Nelson tunnetaan ainakin huhuissa ja tarinoissa erityisen tinkimättömänä elokuvaihmisenä, joka pyrkii eliminoimaan ulkoiset häiriötekijät esityksistä. Hänen on kuultu muun muassa peittäneen varauloskäytävien lamppuja teipeillä ennen näytöstä. Varsin arvattavasti Nelsonin tiedetään myös vieroksuvan elokuvien vhs-kopioita. Avannossa toki esitetäänkin vain filmikopioita. Festivaalin jälkeiseen Film-O-Holiciin on luvassa sekä Nelsonin haastattelu että tarkempia arvioita hänen elokuvistaan.

Paranoiaa ja politiikkaa

Poliittisen elokuvan ystävien kannattanee katsastaa Avannon elokuvatarjonnasta ainakin amerikkalaisen Mark Boswellin The Subversion Agency. Spektaakkelimainen elokuva on situationistinen poliittinen satiiri, joka käyttää häikäilemättömästi koko brechtiläis-godardilaisten vieraannuttamiskeinojen repertuaaria: luvassa on hyppyleikkauksia, odottamattomia aikasiirtymiä, arveluttavaa propagandaa, jännitystä ja vainoharhaista spekulaatiota.

Anton Kozlovin romaaniin perustuvan elokuvan hämärän, mutta kiintoisan kuuloisessa juonessa asekauppias Pierre Kozlov kutsutaan pelaamaan golfia salamyhkäiselle K-Alueelle, "kommunistiseen valtioon jossain Karibialla". Nihilistinen amerikkalaissovinisti Kozlov saa haasteen otteluun, jossa voittajalle on luvassa miljoonan dollarin potti, häviäjälle kuolemantuomio.

K-Alueen Tasavalta on syntynyt vuonna 1960 lavastetun jalkapallosopupelin provosoiman mellakoinnin yhteydessä. Se on valtio, jossa ankara kommunismi vihdoin yhdistyy kapitalismin "parhaisiin" puoliin. Siellä voi törmätä juonitteleviin poliitikkoihin, helleaallossa törttöileviin amerikkalaisiin Mustiin Panttereihin, radioaalloilla sekoileviin anarkisteihin ja feministisiin kaksoisagentteihin.

Usein dadaistiksi luokiteltu Boswell katsoo itse edustavansa "Nova-Kinoa". Ohjaajan kirjoittaman manifestin mukaan se on "(...) kokeellisen elokuvan liike, jonka lähtökohdat ovat Neuvostoliiton 20-luvulla, film noirissa, situationismissa, klassisessa avantgardessa ja postmodernin luvattoman sämpläämisen teoriassa". Manifesti mainitsee liikkeen olevan häpeilemättömän vasemmistolainen.

Chris Petit'n Radio On (Länsi-Saksa/Englanti, 1980) taas on muun muassa Kraftwerkin, David Bowien ja Brian Enon musiikin siivittämä tunnelmallinen ja tunteisiin vetoava kertomus veljensä kuolemaa selvittelevästä Robertista. Vieraantunut, psykologinen ja yhteiskunnallinen road movie nähdään sekä alkuperäisenä että ohjaajan vuonna 1998 tekemänä remix-versiona.