Uudet barbaarit kotikatsomo

Italo-ohjaaja Enzo G. Castellarin kädestä on lähtenyt tukuittain elokuvia vähän jokaiseen genreen, osa parempia ja osa huonompia. Varsinkin lännenelokuvissa Castellari on onnistunut usein mainiosti, ja hänen synkeän fatalistiset spagettiwesterninsä ovat olleet yhteiskunnallisestikin kriittisiä, ihmisyyden rappeutumista julistavia draamoja. Ydintuhon jälkeisestä tulevaisuudesta kertova The New Barbarians, Suomessa tunnettu myös nimellä Uudet Barbaarit, on sen sijaan jotain aivan muuta.

Uudet Barbaarit -nimellä on tehty myös tieteisfantasian puolelle sijoittuva pornoleffa (1990), jossa aikamatkustavat urokset heiluttelevat teräksisiä tai nahkaisia taisteluvälineitään alastomien barbaarityttöjen iloksi. Castellarin elokuvan jälkeen toivoisi sen nähneensä. Siinä olisi varmaankin ollut uskottavampi juoni, paremmat näyttelijäsuoritukset ja todennäköisesti myös parempi musiikki.

New Barbariansin ontuva dialogi, näennäisestä sähäkkyydestään huolimatta pitkäpiimäinen kerronta sekä ajan runtelemat ö-luokan efektit edustavat aitoa roskaleffatunnelmaa, joka toimisi paremmin tanakassa kännissä. Kunnon kriitikon alkoholinkäyttö on kuitenkin minimalistisen vähäistä, joten elokuva iskeytyykin tajuntaan vailla promillemäärien tuomaa suojakerrointa.

Juoni ydintuhon jälkeisestä maailmasta, Mooseksen(!) johtamasta yhteisöstä, sitä vainoavasta väkivaltaisesta porukasta ja kyynisestä pelastajamuukalaisesta on suoraan George Millerin kädestä napattu tökerö plagiaatti. Elokuva on köyhän miehen Mad Max 2, jossa golfkärryissä ajava, Tähtien Sodan ylijäämätroopereilta näyttävä homoseksuaaliterroristien veljeskunta vainoaa munasuojuksiin ja folioasuihin sonnustautuneita sankareita ritariässämäisen syntikkamusiikin ja kömpelön dubbauksen säestämänä.

Rooleissakaan ei ulottuvuuksia tarvita kuin se yksi. Päähenkilö Skorpioni ("Timothy Brent", oikeassa elämässä nimeltään Giancarlo Prete) on yksinäinen susi, joka ei usko mihinkään. Hänen on/off-kaverinsa Nadir (Fred Williamson, kaikkien badass-mustien esi-isä) on kovaotteinen ja tuima antisankari, ja pahojen temppeliritarien johtaja One (legendaarinen George Eastman) on ehta hullu, joka yleensä kääntyy suoraan katsojaa kohti ja kertoo suunnitelmansa raivoten ja kädet vispaten.

Vaikka elokuva pursuaa kliseitä kuten Skorpionin ja isotissisen Alman (Anna Kanakis) tahattoman humoristisen seksikohtauksen, autojen räjähtelyä sekä ihmisiä ritsalla tappavan neuvokkaan orpopojan, niin välillä New Barbarians yllättää. Skorpionin jäätyä kiinni himokas One vetää tältä koko porukan edessä housut kinttuun ja käy hommiin siellä, minne aurinko ei paista eikä kuu kumota. Tämänkaltaista ei koskaan tapahtunut Mad Maxille, mutta toisaalta Max ei pukeutunutkaan läpinäkyvään muovikuppihaarniskaan.

Kohtausten outous ja mauttomuus vetää vertoja vain niiden välinpitämättömän huonolle toteutukselle. Kuminukella tehty kaulankatkaisu, plastiset itsensäpaljastajahaarniskat sekä muka-futurististen autojen täysin käsittämättömät ja epäkäytännölliset lisälaitteet poranterineen ja liekinheittimineen tekevät elokuvasta aidon kulttiroskaleffan, jonka läpeensä hämärä kuvasto jää häiritsevästi mieleen. Mikä parasta tai pahinta, Castellari on tehnyt postapokalyptisia leffoja kolme lisää.