Triple 9 kotikatsomo

Elokuvissa ammattirikollisilla on hyvin usein korkea moraali, jonka esittämisellä pyritään tekemään heistä samastuttavampia päähenkilöitä. Eihän Kummisedän (1972) Vito Corleonekaan olisi ollut läheskään niin sympaattinen hahmo, jos hän olisi tuosta vain käynyt ammuskelemassa ja raiskaamassa viattomia. John Hillcoatin Triple 9:ssa (2016) viattoman ihmisen tappamisesta syntyy suuri moraalinen ongelma, ja taas kerran rikolliset voidaan näyttää moraalisesti valveutuneina yksilöinä.

Palkkarikollisista ja korruptoituneista poliiseista koostuva ryhmä ryöstää pankin venäläisen mafiosotyönantajansa (Kate Winslet) vaatimuksesta. Kun työ ei menekään ihan putkeen, heidät vedetään mukaan vielä toiseen, suurempaan keikkaan. Tämän toteutuminen vaatii kuitenkin koodia triple nine, jolla kutsutaan kaikki liikenevät poliisivoimat liikkeelle harhautuksen vuoksi. Sen hinta on kuitenkin viattoman nuoren poliisin Chris Allenin (Casey Affleck) hoiteleminen.

John Hillcoatin edellinen elokuva oli melko tympeä kieltolakikuvaus Laittomat (2012). Siihen nähden Triple 9 on parannus, vaikka sekin on osaltaan hyvin tavanomainen rikoskuvaus, täynnä arkkityyppisiä läpeensä pahoja ja vain olosuhteiden pakosta hämärähommiin ajautuneita henkilöitä. Hahmokuvaukset ovat aika lailla vain muodon vuoksi käsikirjoitettuja. Ihan kuin lapsensa vuoksi moraalisessa suossa kompuroivaa kaksinaamaista poliisia ja venäläistä sadistista mafiosoa ei olisi jo aiemmin nähty?

Perinteisenä rikoselokuvana, jossa hahmokuvauksella ja juonen uskottavuudella ei ole niin suurta väliä, elokuva toimii suurimmaksi osin, mutta kärsii etenkin keskivaiheilla turhista kohtauksista ja kokonaisuuden kannalta perustelemattomasta huonosta psykologisoinnista. Chrisin hahmosta on tehty liian hömelö, itseään täynnä kukkoileva nuori poliisi. Näin hänen hahmostaan yritetään tiristää moraalista ristiriitaa: hän kaipaisi opetusta, mutta väkivaltainen kuolema on aivan liian julma kohtalo nuorukaiselle, joka ei oikein vielä tiedä pelin sääntöjä.

Juonta punotaan elokuvan edetessä taiten, vaikkakin perinteisesti ja ennalta-arvattavasti, mutta viimeisen puolen tunnin aikana se uhkaa romahtaa liialliseen selittelyyn ja asioiden selkeyttämiseen. On erityisen ärsyttävää nähdä kohtaus, johon olisi loistava lopettaa, mutta joutua katsomaan elokuvaa vielä kymmenen minuuttia sen jälkeen.

Takaa-ajokohtaukset toimivat amerikkalaisen kaahailuperinteesen mukaisesti, eikä visuaalisessa ilmaisussa ja tunnelman luomisessa ole mitään moitittavaa. Elokuvan muutamat väkivaltakohtaukset on toteutettu elokuvamaisen realistisesti ja mässäilemättä. Niitä on tarpeeksi vähän, jotta elokuvasta ei sukeudu puuduttavaa rymistelyä, mutta myös tarpeeksi paljon toimimaan suvantovaiheiden vastavoimina.

Triple 9 on mukava kertakäyttötrilleri, jossa on pari hyvää takaa-ajokohtausta ja ihan vetävä meininki, mutta josta puuttuu kaikkinainen persoonallinen ote, jolla siitä kehkeytyisi jotain muutakin.