The Matrix Revolutions kotikatsomo

The Matrix räjäytti viisi vuotta sitten pinnallisissa kulutus- ja teknologiayhteiskunnissa ahdistuneiden katsojien tajunnat. Trilogian ensimmäinen osa oli mestariteos, joka asetti melkoiset odotukset jatkolle. Ykkösosa antoi lähes jokaiselle jotakin; näyttävän toiminnan lisäksi herkullista analysoitavaa ja kuolan suupieliin nostattavia viittauksia niin poliittisiin ideologioihin kuin antiikin tarustoon puhumattakaan filosofisilta haiskahtavista tokaisuista. Klassinen bullet time -kohtaus lienee sahattu läpi yhden jos toisenkin kerran erilaisissa opetustilanteissa ainakin media-alalla viime vuosien aikana. Eli täyttä viiden tähden tavaraa.

Valitettavasti jo The Matrix Reloadedissa asioita alettiin vääntää rautalangasta siinä määrin enemmän kuin ykkösosassa, että se alkoi häiritä. Myös sarjan päättävä The Matrix Revolutions jää junnaamaan tietokonepelimäisen häsläämisen ja idioottivarmojen viittausten tasolle. Erikoisefektit ja grafiikka ovat upeita, mutta juoni järkyttävän tylsä rakentuessaan venytettyjen taistelukohtausten varaan. Vaikka menestyselokuvan toinen jatko-osa onkin ahnetta vedätystä ja erityisesti tarinan loppupuoli raivon partaalle ahdistavaa jeesustelua, on se äärettömän huolellisesti ja huipputaitavasti toteutettu tuote. Elokuva toimisi parhaiten elävänä tapettina luomassa audiovisuaalisia maisemia jonkin muun toiminnan taustalle.

Dvd-pakettiin kuuluu kaksi levyä, joista ensimmäisellä on elokuvan lisäksi webbilinkkejä ja jokaisen kolmen osan ja Animatrixin trailerit. Toiselta levyltä löytyy monipuolisesti ja runsaasti lisämateriaalia, jonka parissa vierähtää mukavasti tuntikausia. Tyylikkäistä valikoista pääsee katselemaan esimerkiksi kuvaustilanteita ja harjoituksia. Tekijät valottavat virtuaalivalokuvauksen saloja, animaatiotekniikoita sekä vaijereiden ja muiden apuvälineiden käyttöä matrix-liikunnan luomiseksi. Kulissien taakse pääsee katsomaan miten isokokoisten pienoismallien avulla luodaan kohtauksia elokuvaan tai miksi Neon konekaupungissa kohtaama konejumala näyttää siltä kuin näyttää. Kiinnostavia tiedonmuruja tulee kiitettävästi, vaikka pintatasoa syvemmälle ei pureudutakaan.

Näyttelijöiden kommentit jäävät tyhjänpäiväisiksi agentti Smithiä esittävää Hugo Weavingia lukuun ottamatta. Hänen osuutensa ei ole sen syvällisempi kuin muidenkaan, mutta varsin kiinnostava. Paljastuu esimerkiksi, etteivät lopputaistelua pällistelevät Smithit ole animoituja, vaan vahanukkeja joita vahanaamareihin pukeutuneet näyttelijät liikuttelevat. Mukana on myös houkutteleva esittely The Matrix Online -pelistä. Kätevään APU (Armored Personal Unit) -taistelukoneeseen perehdytään tarkemmin lisämateriaaleissa ja Super Burly Brawl, eli Neon ja Smithin puuduttavan pitkä taistelukohtaus elokuvan loppupuolella saa paljon levytilaa. Erityisen mukava on osio, jossa pääsee katselemaan rinnakkain kuvakäsikirjoitusta, kuvaustilannetta ja valmista kohtausta. Kaikkiin bonusmateriaaleihin saa suomenkielisen tekstityksen.

Matrix-projekteissa on nähty niin valtavasti vaivaa kaiken suhteen, että trilogian jälkeen jää lähinnä paha mieli hienon idean myllyttämisestä ja hukkaan heitetyistä resursseista. Tarinan tasolla on sorruttu mukasyvällisiin metaforiin ja räjäytelty juoni läpi helpointa reittiä niin ajattelemattomasti, ettei ykkösosan nokkeluus pelasta seuraajiaan. Ilman lisälevyä itse elokuva ei olisi yltänyt kolmeen tähteen.