The Innocents kotikatsomo

Lapsuuden ja lapsien viattomuudessa piilee kenties maailman suurin kauneus ja lumo. Samalla siinä piilee yhtä suuri mahdollisuus kauhuun. Sen on erityisen hyvin kirjallisessa työssään havainnut Stephen King. Kingin tärkeimmät ja väkevimmät romaanit käsittelevät kaikki lapsuutta: lapsuuden iloja, lapsuuden vaaroja, ja lopulta lapsuuden loppua. Ihmiseksi kasvetaan, ja kasvun myötä jotain on jätettävä taakse.

Norjalainen käsikirjoittaja ja ohjaaja Eskil Vogt on Kinginsä lukenut, ja ymmärtänyt lukemansa. Vogtin kirjoittama ja ohjaaja De Uskyldige eli ”suomennettuna” The Innocents peilaa ihmisyyttä lapsien silmin. Vogt käsittelee paranormaalien metaforien avulla sekä pimeitä tunteita että kehittyvää empatiaa, moraalia ja nyanssien ymmärrystä. Lapsen maailma voi olla taianomainen, mutta se voi olla myös hyvin julma. Kilttikin lapsi voi tehdä äkisti pahoja tekoja ja jokainen kokeilee tavalla tai toisella rajojaan.

Aikuiset eivät aina hahmota lapsien maailman lainalaisuuksia ja elävät kuin omassa rinnakkaistodellisuudessaan. Myös The Innocentsissa aikuiset ovat taustalla, kun norjalaisen lähiön lapset ovat oman pienen maailmansa keskiössä ja kameratyöskentely rajautuu pitkälti lasten tasolle. Arkinen betonilähiö ja laajat lähimetsät ovat yksi suuri leikkikenttä. Lasten keskinäinen yhteys on katalyytti jollekin heitä suuremmalle.

The Innocentsin pääosassa oleva lapsinäyttelijänelikko Rakel Lenora Fløttum, Alva Brynsmo Ramstad, Sam Ashraf ja Mina Yasmin Bremseth Asheim ansaitsevat kaikki tulla mainituksi samassa virkkeessä. Jokainen on ansiokas roolissaan. Tuoreiden näyttelijöiden kokemattomuus sekä autenttisuus syventää Vogtin kantavaa ideaa siitä, mitä tapahtuu lapsen kypsyessä henkisesti. Nelikko oli 7–11-vuotiaita elokuvan kuvauksien aikana, ja myös roolihahmot ovat kutakuinkin samanikäisiä. Nuorimmat ovat vielä lapsenomaisia, vanhemmat jo esiteini-ikäisiä.

Rakel Lenora Fløttumin esittämä Ida ja Alva Brynsmo Ramstadin esittämä Anna luovat vertaansa vailla olevan fiktionaalisen sisarparin. Annan hahmon autismi on olennainen osa elokuvan kehityskaarta, ja Ramstadtin kehollinen näyttely säväyttää. Erityisesti elokuvan viimeisellä kolmanneksella pienet kasvojen eleet, silmän räpäytykset ja ote oman sisaren kädestä korvaavat moninkertaisesti sen, mihin Hollywood-spektaakkelissa olisi käytetty kymmeniä miljoonia dollareita näyttäviin efekteihin.

Monisävyinen, tenhoava ja alusta loppuun asti virittynyt teos edustaa pohjoismaisen, psykologisemman ja realistisemman tyylisuunnan sekä Stephen King -vaikutteisen lapsikauhun hybridiä. The Innocents on lajityypissään antoisa ja monitulkintainen, ja tematiikaltaan kuluneen vuoden parhaiten mieleen jääviä elokuvia.

The Innocents sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 2021 yhdessä Vogtin käsikirjoittaman The Worst Person In The Worldin myötä. Monikansallisesti tuotetun elokuvan olisi luullut saavan Suomessa enemmän näkyvyyttä ja panostusta sen sijaan, että elokuva hiipi teattereihin ja poistui yhtä hiljaisesti. The Innocents on täynnä suomalaista elokuvaosaamista. Pessi Levanto sävelsi moniulotteisen elokuvamusiikin, ja mukana oli myös alansa aivan huippuihin kuuluvan Heikki Kossin foley tiimi. Meikkiosastokin oli suomalaisosaamisen taidonnäyte.

Kun vielä Yle ja Elokuvasäätiö rahoittivat, niin teosta olisi kannattanut tosissaan markkinoida, vaikka sitten suomalaisnäkökulmasta eikä vain tyytyä hiljaisuuteen, joka tuotti onnettomat 1301 katsojaa valkokangaskierroksella. Elokuva on suomalaisten ammattilaisten toteuttama siinä missä muidenkin maiden osaajien, ja jos ei tätä osaamista korosteta kotimaassa niin missä sitten? Norjan kieli ei voi olla este, tekstitykset toimivat siinä missä englanninkielisissäkin elokuvissa. Toivottavasti tallennejulkaisu saavuttaa laajemman yleisön.