Sydäntenmurskaajat kotikatsomo

Sydäntenmurskaajat on kepeä, mutta samalla tummasävyinen komedia äidistä ja tyttärestä, jotka elättävät itseään huijaamalla miehiä. Äiti Max (Sigourney Weaver) ja tytär Page (Jennifer Love Hewitt) matkustavat osavaltiosta toiseen, eikä heillä ole kuin toisensa. Peruskaava on aina sama: äiti vokottelee rikkaan miehen kanssaan naimisiin. Tytär kuitenkin hommaa heti itsensä "rysän päälle" uunituoreen aviomiehen kanssa jo ennen kuin avioliitto on kunnolla ehtinyt käyntiin. Näin äiti voi yllättää pariskunnan kätevästi "itse teosta" ja vaatia suuria avioerokorvauksia. Tunnelma säilyy kevyenä ja olosuhteisiin nähden viattomana, koska huijarinaiset eivät harrasta seksiä uhriensa eivätkä sen puoleen kenenkään muunkaan kanssa. Jos näin olisi, Sydämenmurskaajat olisi jo mahdollisesti hyvinkin almodóvarilainen tuotos tai ainakin äidin ja tyttären jo valmiiksi outo suhde näyttäytyisi entistäkin kierompana.

Elokuva keskittyy aikaan, jolloin parivaljakko koettaa tehdä kaikkien aikojen keikan eli äiti yrittää naimisiin Gene Hackmanin esittämän dekadentin miljonäärin kanssa. Samaan aikaan tytär vokottelee paikallista nuorta baarinpitäjää, mutta rakastuminen on tietysti molemmilta kiellettyä.. Äidin kylmälle sydämelle lemmen välttäminen on vielä helppoa, onhan vastassa viimeisiään koristen vetelevä korsteeni, mutta tyttären sydän ei ole samalla lailla turvassa. Harvoin on Hollywoodissa tupakanpolttoa esitetty niin epäeroottisessa valossa kuin mitä tässä. Yleensähän pölli huulessa on glamourin, itsenäisyyden ja tiukkuuden merkki, mutta Gene Hackmanin punanenäinen kröhiminen voisi olla suoraan tupakanvastaisesta mainonnasta. "Iso tupakka(teollisuus?)" ei siis kaiketi ollut mukana tätä elokuvaa rahoittamassa. Hackmanin hahmo ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole mielestäni iljettävä. Hänen pienessä pervoudessaan on jotakin aika viehättävää ja aidosti naista palvovaa, sanoohan hän esim. että on ihanaa katsoa, kun nainen syö raakaa lihaa.

Weaverin roolin ehdotonta huippua on hänen esiintymisensä tummaäänisenä venakkona Ulgana. Weaverin venäläinen aksentti on hieno ja hänen repliikkeihinsä on kirjoitettu runsaasti hykerryttävää kielellistä huumoria. Ihan tajuttomat sanarakenteet yhdistyneenä Weaverin rotunaisellisuuteen luovat unohtumattoman henkilöhahmon. Myös teinileffoista tuttu Jennifer Love Hewitt tekee kelpo suorituksen huijarityttären roolissa. Hewittin hemaiseva tyyli kuin tarjottimelle hyllymään nostettuine pikku rintoineen miellyttänee ainakin ns. normaaleja heteromiehiä. Kun Hewitt vielä kaatuilee ja kumartelee jonkin verran pikku hamosessaan, saa moni silmä varmasti kaivattua lepoa.

Elokuvan kummitustalomainen musiikki tuo mieleen Eastwickin noidat. Kun tapahtumapaikaksi on vielä otettu painostavan hikinen Floridan räme, on käsin kosketeltavan tiheä tunnelma taattu. Yleensäkin on aina piristävää nähdä muualla kuin Kaliforniassa tai Itärannikon kaikkein itsestään selvimmissä paikoissa kuvattuja elokuvia. Jostakin syystä juuri sirkkojen siritys ja painostava kosteus sopivat erityisen hyvin tällaisiin kieroihin elokuviin. (Vrt. Villit Kuviot)