Spider-Man: Into the Spider-Verse kotikatsomo

Hämähäkkimies on saanut useita iteraatioita valkokankaalla aina sarjakuvafilmatisointien etujoukossa kulkeneesta Sam Raimin ohjaamasta trilogiasta (2002, 2004, 2007) Marvel Cinematic Universessa (MCU) seikkailevaan seittilinkojaan asti. Nyt Lego Elokuvasta (The Lego Movie, 2014) vastannut Phil Lord yhdessä Rodney Rothmanin kanssa onnistuvat käsikirjoittamallaan animaatioelokuvalla Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia (Spider-Man: Into the Spider-Verse) tekemään jotain uutta ja erilaista sekä kunnioittamaan yhden kaikkien aikojen suosituimman supersankarin pitkää perintöä sarjakuvissa ja elokuvissa.

Elokuva kerrotaan Hämähäkkimiehen manttelin ottaneen Miles Moralesin (Shameik Moore) näkökulmasta hyödyntäen myös sarjakuvista tuttuja elementtejä. Miles on siirtymässä vastahakoisesti uuteen yksityiskouluun ja etsii tukea sedästään Aaronista (Mahershala Ali). Kun Milesia puree geneettisesti muunneltu hämähäkki, hän saa samat voimat kuin kaupungissa vaikuttava Hämähäkkimies / Peter Parker (Chris Pine), joka pyrkii estämään Wilson Fiskin (Liev Schreiber) suunnitelmat, minkä seurauksena Brooklyniin avautuu portti toisiin ulottuvuuksiin.

Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia on erittäin nautittava elokuva, jossa yhdistyvät monipuolisesti erilaiset tietokoneanimaatiotyylit, joiden avulla luodaan sarjakuvamainen hyperaktiivinen todellisuus. Elokuvan katsominen tuntuu sarjakuvan lukemiselta. Kuvallisesti rikkaan ruutuja, puhekuplia ja efektejä hyödyntävän animaatiotyylin lisäksi sarjakuvamaisuus välittyy myös tarinasta itsestään, kun useiden eri universumien Hämähäkkimiehet ja -naiset pääsevät ääneen hahmon klassisia vihollisia unohtamatta.

Komedia toimii hyvin ja on paikoitellen jopa hulvatonta monipuolisten hahmojen välisen interaktion kautta. Myöskään populaarikulttuuriin viittaaminen ei ole elokuvan kontekstissa päälle liimattua vaan orgaanisesti sen tarinamaailman osaksi kuuluvaa. Huumorissaan ja energisissä montaaseissaan Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia muistuttaa Edgar Wrightin ja Simon Peggin käsikirjoittaman Cornetto-trilogian (2004, 2007, 2013) elokuvia.

New Yorkiin sijoittuvan elokuvan tunnelmaa tukevat rap-musiikin käyttö ja graffitit. Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia tavoittaa sarjakuvien lisäksi myös tavallisen amerikkalaisen elämän pulssin perhedraaman aidossa kuvauksessa ja keskittyessään nuoren Milesin kokemuksiin. Sanoma siitä, kuinka kuka tahansa voi olla sankari, mitä elokuvan suurimpana inspiraationa toiminut ja hahmon luonut Stan Leekin korosti, on tärkeä, mutta hieman kuluneen oloinen samoin kuin muutamat elokuvan suurimmista juonenkäänteistä.

Loppua kohden yhä massiivisemmiksi paisuvat taistelukohtaukset Fiskiä ja tämän kätyreitä Hautakiveä (Marvin 'Krondon' Jones III), Tohtori mustekalaa (Kathryn Hahn) ja Hiipijää vastaan ovat ylenpalttisuudestaan huolimatta visuaalisesti innovatiivisia. Elokuvan hienoimmat hetket nähdään kuitenkin toisaalla laboratoriosta ruskan väreissä loistavaan metsään jatkuvassa takaa-ajossa sekä Milesin pudottautuessa New Yorkin siluetin muodostamaan valomereen.

Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia on toimiva kokonaisuus sekä animaationa että supersankarielokuvana nousten molempien elokuvatyyppien kärkikastiin. Se rakentaa yhdessä elokuvassa Hämähäkkimiehen hahmon useiden versioiden lisäksi sarjakuvien rinnakkaisten universumien konseptin, mihin MCU:ssa ollaan vasta nyt pääsemässä. Elokuva osoittaa kuinka tarinamaailmaltaan ja ulkoasultaan hyvin tehdylle sekä useita katsojakuntia tavoittavalle animaatiolle on aina kysyntää.