Shiri kotikatsomo

Shirin toi länteen elokuvan suosio kotikonnuillaan: se on Etelä-Korean suurin kassamenestys kautta aikojen. Nyt julkaistulla Special Edition dvd:llä kehaistaan aivan erikseen jopa Titanicin jääneen lippuluukulla kakkoseksi. Korealainen elokuva lienee meillä päin jäänyt pahasti Hongkongin tuotannon jalkoihin, joten Shiri tarjoaa ristiriitaisen, mutta mielenkiintoisen kurkistuksen hämäräksi jääneeseen Aasian osaan. Elokuvan perusjännite nostetaan pohjoiseen ja etelään jakautuneen Korean epäluulon ja vihamielisyyden täyttämästä ilmapiiristä.

Kertomuksen toiminnalliset teemat tuonevat kuitenkin useille katsojille mieleen ihan vain Hollywood-elokuvat: Pohjois-korean terroristit hankkivat käsiinsä uudenlaista räjähdeainetta, jota inaktiivisessa muodossaan on mahdoton erottaa juomavedestä. Tuhovoimaa kuitenkin piisaa, joten pääosassa esiintyvä poliisikaksikko joutuu jäljittämään terroristeja, ennen kuin ainetta käytetään tavalla, joka synnyttäisi avoimen sodan Pohjois- ja Etelä-Korean välille. Kyseessä on siis tapahtumiltaan tuiki tavallinen poliisijännäri, joka vilisee erikoisjoukkojen yllätyshyökkäyksiä milloin mihinkin terroristien pesäpaikkaan. Ääniraidalla nakuttavat automaattiaseet ja niin poliiseja kuin epäiltyjäkin ammuskellaan surutta.

Toimintakohtaukset on kuvattu heiluvalla käsikameralla, eikä niiden kaoottisuudessa ole jälkeäkään esimerkiksi John Woon hidastetusta ja estetisoidusta väkivallasta. Shiri onkin väkivallan kuvauksessaan karuin elokuva, jonka olen vähään aikaan nähnyt. Itsemurhapommi posauttaa fanaattisen terroristin verisenä kuplana, verta kurlataan ja siihen liukastellaan. Tarinan alussa terroristit harjoittelevat ammatissaan tarvittavaa kovaa mielenlaatua puukottamalla kuoliaiksi puihin sidottuja vankeja ja leikkaamalla ruumiiden päitä irti.

Vastapainoksi melodraamaakin elokuvassa on, ja se on aasialaisten perinteiden mukaan varsin äitelää. Tutkimusta johtavan poliisimiehen elämään tuo lisähuolia töiden vuoksi laiminlyöty tyttöystävä, joka on huomion puutteesta ja salailusta käärmeissään. Mielitietty onkin vaarassa lipsua takaisin alkoholismiin, josta yhteinen rakkaus aikoinaan pelasti.

Shiri on siis yhtäältä action-genren edustaja, jonka juonenkäänteet ja ammuskelut eivät tuota tulkintavaikeuksia Hollywood-elokuvaan tottuneelle. Toisaalta taas haudanvakava ja ajankohtainen poliittinen konteksti ja häiritsevänkin hyvin tehoava retoriikka köyhän Pohjois-Korean arkipäivän kauhuista luovat raskaan tunnelman. Kun tämä yhdistetään väkivallan kovuuteen, Shiri ei ole energisoiva, vaan painostava toimintaelokuva. Tätä raskautta lievittää sentään ajoin se aasialaiselle elokuvalle tyypillinen piirre, että elokuvan värit ovat heleät ja kirkkaat.