Saran suloinen kosto kotikatsomo

Matthew Perryssa on samaa lupsakasta ja paijaushaluja herättävää hömelyyttä kuin Hugh Grantissa. Kumpikaan ei ole elokuvissa osoittautunut miksikään tuhatkasvoksi, vaan molemmat toistelevat maneereitaan roolista toiseen. Hömppätuotannossa se tarkoittaa tasapaksuja rahankeräyselokuvia, joilla tuotantoyhtiöt tekevät tiliä. Perryn tähdittämä Saran suloinen kosto ei tosin ole osoittautunut edes miksikään menestyksen kukaksi, päätellen siitä, että leffa työntyi meille suoraan videojakeluun.

Tekeleen toisessa pääroolissa pyllistelee Grantin ex-heila Elizabeth Hurley, jonka ulkonäkö ilmeisesti kompensoi näyttelijäntaitoja ainakin tekijäportaan mielestä. No, ei tässäkään elokuvassa tissejä näytetä, ainakaan katsojille, joten se niistä avuista. Ja mistä koko teelmys kertoo? Perryn esittämä haastemies Joe Tyler toimittaa raharikkaalle rouvalle (Hurley) avioerohaasteen, mutta fröökkena vamppaankin Tylerin toimittamaan haasteen ensiksi petturi-aviomiehelleen. Sitten juostaan haasteita ympäri Amerikkaa dollarin kuvat silmissä kunnes ihastutaan ja rakastutaan.

Muutamia huumorin hetkiä lukuun ottamatta elokuva on tylsä ja ponneton, eikä käsikirjoituksen katkonaisuus juuri juonen kulkua paranna. Lehmänpersevitsit ovat jo niin kuluneita, että niiden viljely kertoo pelkästään elähtäneestä mauttomuudesta, josta Hollywoodissa ei tunnuta pääsevän eroon edes suolihuuhtelulla.

En voi kuin ihmetellä, jos joku näin haukotuttavan tekeleen jälkeen jaksaisi vielä innostua dvd:lle präntätyistä ekstroista. Jahka katsoja saa puhahdettua helpotuksen huokauksen ilmoille lopputekstin virratessa ruutuun, tuskin kellään tulee enää haluja tutkia poistettuja tai vaihtoehtoisia kohtauksia.