O'Dessa kotikatsomo

Musiikki pelastaa maailman. Ainakin Geremy Jasperin ohjaamassa postapokalyptisessä rockooppera O'Dessassa. Elokuva tyylittelee retrofuturismilla, jonka neonvalot tuovat mieleen vanhat sci-fi-elokuvat kuten Blade Runnerin (1982). Myös muista aiemmista tuotannoista on saatu inspiraatiota. O'Dessassa on kaikkea: musiikkia, romantiikkaa ja seikkailua.

Disney+ -palvelusta löytyvän O'Dessan juoni on klassinen sankaritarina dystooppisessa maailmassa. Tarinan on tarkoitus kritisoida ihmisten jatkuvaa tarvetta kuluttaa viihdettä. Myrkyllinen plasma on saastuttanut kaiken, ja ihmiset ovat liimautuneet kiinni televisioruutuihin. Elokuvan nimikkohahmo, O'Dessa (Sadie Sink), lähtee äitinsä kuoleman jälkeen kotimaatilalta vaaralliseen Satyliten kaupunkiin mukanaan vain isänsä vanha kitara. Kaupunkia pitää vallassaan viihdekeisari Plutonovich (Murray Bartlett), jonka hallitsemassa Yksmaalimassa kapinallisia kidutetaan ja tapetaan viihteen nimissä. Nopeasti O'Dessa vedetään väkisin mukaan Plutonovichin peliin.

Tarinan perusidea on teemoiltaan käytetty, nuoren sankarin on voitettava paha vallanpitäjä, jotta voi pelastaa kaiken itselleen tärkeän. Tästä huolimatta O'Dessa ei käy tylsäksi, eikä ainakaan täysin ennalta arvattavaksi. Juoni etenee nopeasti, eikä unettavia kohtia tule. Tilaa on silti myös pienille hengähdystauoille. Jotkin juonen elementeistä olisivat kaivanneet tarkempaa syventymistä, jotta niistä olisi saanut enemmän irti.

Hahmot ovat toimivia ja kiinnostavia, joskin hieman yksiulotteisia. Elokuvan musiikki on pääosin hyvää ja tarttuvaa, ja sitä käytetään toimivissa kohdissa. Musiikki onkin tärkeässä roolissa, sillä elokuvassa lauletaan paljon ja tarina liittyy ainakin osittain musiikkiin.

Elokuvan heikoin puoli on sen romanssi. O'Dessan ja Satyliten kovimman laulajan, Eurin (Kelvin Harrison Jr.), romanssi tuntuu pakotetulta, eikä se ole uskottava. Kaikki tarinat eivät tarvitse romanssia, ja O'Dessa on juuri sellainen. Romanssi toimii vain motiivina viedä tarinaa eteenpäin. Sen tilalle olisi riittänyt ystävyyskin.

Kokonaisuudessaan O'Dessa on hyvä elokuva omassa genressään. Se on visuaalisesti hieno, siinä on hyviä hahmoja ja kiinnostava vaikkakin melko kulunut juoni. Se ei ehkä tuo dystopiagenreen mitään mullistavaa, mutta onnistuu silti erottumaan edukseen. Musiikki ei välttämättä pelastakaan koko maailmaa, mutta se antaa O'Dessalle juuri sen kaipaaman sysäyksen kohti mieleenpainuvaa elokuvakokemusta.